Uskoisin että lähes jokaisella äidillä on joskus ollut ihminen kenelle ei raskaudestaan mielusti kertoisi. Jotkut saattavat pelätä oman pomon reaktiota, pitkään lapsettomuudesta kärsivän ystävän reaktiosta tai vaikkapa omien läheistensä reaktiosta.

Samalla kun kertoo olevansa raskaana saakin huomata että muutkin elävät raskautesi kanssa. Läheinen ihminen saattaa tokaista että niin sullahan on nyt jo raskausviikko XX meneillään. Samalla kun mietit oletko vai et? Kuka sellaista laskee? Raskaus ei ole kahden ihmisen yhteinen odotus, vaan kaikkien. Näin ainakin muut kanssaihmiset tuntuvat ajattelevan.

Jokaisella on oikeus kysellä vointiasi ja kommentoida odotustasi. Vaikka itse haluaisitkin elää rauhassa masusi kanssa, tavata ystävät ja puhua samoista asioista kun ennenkin. Nyt puhutte sinusta, vauvoista ja synnytyksestä. Tarviiko ihmisen, oikean minän kadota siksi aikaa kun odottaa. Enkö saisi olla oma itseni, tehdä päätökseni itse, ilman muitten kommentteja. 

Jo työpaikallani udeltiin oliko raskaus suunniteltu. Se kysymys oksettaa vieläkin, ja vielä enemmän minua oksettaa illan ohjelma. Tapaan ihmisen joka on kaksinaamainen, juoruileva ja erittäin utelias. Itse hän kertoo vaan sen mitä haluaa ja nekin asiat mitkä hän viitsii kertoa ovat liioittelua suuntaan tai toiseen. Minulla ei ole häntä vastaan mitään pahaa. Hän on mukava ihminen, puhelias ja eloisa. Mutta sisintäni en hänelle haluaisi kertoa, raskaus on yksi niistä. 

Pelkään hänen reaktiotaan. Onko se positiivinen vai ei?

Hän lieneekin ainut joka ei raskaudestani tiedä, muut tietävät ja ovatkin ottaneet asian hyvin vastaan. Iloisesti, onnitellut eikä udellut sen enempää.

Pelkään tenttailua. Raskauteni on herkkä asia enkä halua käärmettä luikertelemaan meidän puutarhaamme. Toivon sydämeni pohjasta että hänelle kelpaisi vain tieto raskaudesta ja lasketusta ajasta. Antaisi minun ja mieheni valmistautua rauhassa.

Haluan olla oma itseni, riippumatta siitä kannanko lasta sisälläni vai en. Onko se liikaa pyydetty? 

Olen ollut aina laiska hyvinvointipalveluiden käyttäjä, mielummin yksityiselle lääkärille kun päivän jonotus arvauskeskukseen. Ei että arvauskeskus olisi huono vaihtoehto, vaan siksi että palveluiden supistuessa ei muuta mahdollisuutta ollut. Jos sairastuit kotipaikkakunnallani 16 jälkeen iltapäivällä ajoit 25-30 km lähimmälle auki olevalle arvauskeskukselle. Ja viikonloppuisin samoin. 

Muutettuani pääkaupunkiseudulle olin iloinen että arvauskeskuksessa todella pääsi hyvin ja sujuvasti asioimaaan. Vasta nyt raskaana ollessani olen huomannut kuinka vääristä palveluista leikataan.

Lääkärikäynti on raskaudessa vasta viikoilla 25+. jos haluat oman psyykkeesi takia ajan, et saa. Eri asia jos vuodat verta, tai olet kivulias. Tässäkin tapauksessa kivuilla tarkoitetaan tilaa missä olet kaksin kerroin ja huudat kivuista. Vaikka tarkka olenkin raskaudestani olen käynyt yhdellä sisätutkimuksessa ja maksanut siitä kela-korvauksineen n. 170€. Ennen palveluiden säästökuuria raskaudessa oli myös alkuraskaudessa sisätutkimus. Nykyään ei. 

Sen sijaan tarjolla on Perhevalmennus  jossa käymme läpi perheen voimavarat. Voimavaroilla tarkoitetaan lähinnä tukiverkostoa. Kenelle soittaa pahan paikan tullessa, kuka auttaa sinua yöaikaan jos aivan akuutti tarve on. Ja onko teillä tulevana perheenä tukeva, tukiverkosto. Toisella kerralla katsotte Imetysvideota. Imetystä ei voi harjoitella mutta asiasta voidaan puhua ryhmänä, kaksi tuntia. Kolmannella kerralla lähdette synnytyssairaalaan tutustumaan. Tämä kai on ainut järkevä kohta valmennuksessa, mutta hei. Sairaalaan tilaat itse ajan viikolla 30 ja kurssin viimeisen osan vetää itse sairala ei neuvola.

Tarkoittaako tämä oikeasti sitä että oikeasti tärkeästä lääkärikäynnistä säästetään jotta vanhemmille voidaan jakaa tällaista informaatiota? Synnytys saattaa alkaa jo ennen itse käyntiä sairaalassa, eikä synnytykseen voi valmistautua riittäväsi. Jokainen synnytys on erillainen. Ja mitä imetykseen tulee niin sekin on yksilöllistä, ja jokainen uunituore äiti kokee sen eri tavalla. 

Onko perhevalmennus sitten turhaa? Omasta mielestäni kylläkin. Ei kukaan osaa valmistautua niin isoon ja suureen muutokseen. Katsoipa se kuinka monta imetysnauhaa, tukiverkosto dvd:tä tai synnytyskasettia. Sen sijaan kiittäisin jos saisin lääkäritutkimuksen, hivenen aikaisemmin kun viikoilla 25+.

Miksi aina vääristä asioista ja palveluista leikataan?