Lukiessa lasten/ vauvalehtiä tulee tunne että äideille (vanhemmille) pakkosyötetään tietoa. Mikä tekee sinusta supervanhemman, vain yksi kasvatustapa on oikea. Se raamattu mikä sinulle myydään kaupan kassalla tietää miten sinun kuuluisi toimia taaperosi kanssa. En väitä että lastenlehdet olisivat täyttä roskaa. Osa sisällöstä on ihan mielenkiintoista mutta pitäisi aina muistaa seuraavaa.

Ei lapsia kasvateta kirjojen ja lehtien mukaan, jokainen lapsi on yksilö ja jokaisilla vanhemmilla on omat kasvatusperiaatteet. Ei maailmassa ole vain yhtä oikeaa tapaa toimia. 

Tällaisen kuvan olen lehtien sisällöistä löytänyt, teksti on hieman brutaalia mutta lehdissä niitä usein hienosäädetään hieman. Itse ajattelin kirjoittaa tekstini juuri niin kun koen tekstin ”rivien välistä” ( näitä ns oikeita tapoja toimia vanhempana).

Imetys , jos et imetä olet huono äiti. Jos sinulle ei maitoa tule riittävästi lykkää rintasi vain lapsen suuhun. Parempi se kun ei mitään. Jos nännisi ovat jo arat imetyksestä. Ei hätää, kokeile rintakumia. Jos et imetä lastasi altistuu se allergioille ja muille sairauksille. Tiedäthän että jokainen imettää, ja on itsekästä olla imettämättä.

Vieläkin kuulee vanhempien kasvattajien väittävän että pulloruokittu lapsi on sosiaalisesti jälkeen jäänyt. Eikä voi tuntea empatiaa samalla tavalla kun rintaruokittu toverinsa. Tämän kuulin vielä 2000-luvullakin terveystiedon tunnilla ja olin jo silloin kovasti ajatusmaailmaa vastaan. Olen empaattinen ja sosiaalisesti aktiivinen vaikka minut on 80- luvulla pulloruokittu.

Perhepeti sitä ei pitäisi harrastaa. Lapsi kiinnittyy liikaa vanhempiinsa. Seksi perhepedissä on kovasti ollut tapetilla. Viimeeksi eilen luin ilta-sanomien tiedostelleen onko se väärin vai ei. Itse näen perhepedin varteenotettavana vaihoehtona jos sänky on tarpeeksi iso. Vanhemmat nukkuvat yönsä rauhallisesti. Ja pienokaisen tilan voi nähdä ja seurata paremmin kun pinnasängystä. Itse ajon ottaa pienokaisen sänkyymme nukkumaan, en koko yöksi mutta hetkeksi. Uskon myös perhepedin lähentävän kaikkia kolmea osapuolta. Olen perhepedin kasvatti opetettuani kiipeämään pinnasängystä pois. Ja hyvin olen elämässä selvinnyt, itsenäistynyt. Jos jotain negatiivistä halutaan etsiä on se varmaan läheisyydenkaipuu ja kaipuu olla ihmisten ympäröimänä aikuistuessa. 

Unikoulu tarviiko aiheesta edes mainita. Tottakai unikoulua, anna lapsen huutaa. Kyllä se ymmärtä, ja niin naapurisikin.

Kyllä lapsia on ennenkin kasvatettu ilman oppaita, lehtiä ja yleisiä sääntöjä. Ihan kelpoja meistä on tullut.

Mitä kasvatukseen tulee, tehkööt jokainen omat ratkaissut ja päätökset. Eikö päämäärä ole kasvattaa lapsesta kelpo kansalainen? Ihmisen joka kiittää, pyytää anteeksi ja huomioi muita. 

Seikkailin internetin ihmeellisessä maailmassa, lähinnä etsien 4 ja kohta 3 vuotiaille sopivia syntymäpäivälahjoja. Löysin kolme opettavaista ja hauskaa kirjaa ja ennen kaikkea jotakin pientä myös meidän pienokaiselle. 

Lekmer.fi sivustosta löysin seuraavan pussilakanan. Mietin pitkään sinisen ja harmaan välillä. Sininen sopisi makuhuoneemme värimaailmaan mutta harmaa tuntui luontevammalta. Pitkään yritin selailla löytyisikö mistään tietoa tai tutkimuksia millaisista väreistä vauvat pitävät. Mutta ei sieltä juurikaan muuta löytynytkään kun yleistä höpinää väriterapiasta. 

Harmaa teema jatkui vaatteissakin. Mustaan en haluaisi pienokaisen pukea, enkä pidä yleisestä kategorisoimisesta punaista tytölle, sinistä pojalle. Tilauksen tehneenä jäin miettimään onko väri harmaa sittenkin sukupuolineutraali. Vai olisiko joku beige sopinut paremmin. Pähkäilyn jälkeen olin tyytyväinen. Jokainen äiti pukee vauvansa oman maun mukaan. Tämä on minun tyylini, minun makuni ja minun tuleva lapseni. 

Nappasin alennuksesta myös ihanan raidallisen bodyn ja housut. Kyllä kelpaa. Odotan jo nyt innolla milloin saan paketin hakea postista ja valmistella pienokaiselle pienen laatikon mihin jättää vaatteet odottamaan vielä hetkisen. 

Kyllä nyt kelpaa odotella rauhassa, rauhassa tuonne tammi-helmikuun taitteeseen!