Siis..SINUSTAKO äiti?

Olisi rehellisesti tehnyt mieli lyödä vanhaa tuttavaani avokämmenellä suoraan päin kasvoja. Laskin kuitenkin kymmeneen, laskin lampaita, koiria, kissoja. Vastasin hymyillen, vaikka sisälläni vereni kiehui ja nahassani tuntui polte. Miten ihmeessä joku ihminen voi kommentoida toisen odotusta, äidiksi tuloa tuolla tavalla?

Ensinnäkin hänen kylmät katseet vaelsivat pitkin vatsaani, tekoyskää siitä että meinaa tukehtua omaan sylkeensä, ja viiltävä, ilmaakin viiltävä kommentti. Minusta, ja siitä että minustako äiti?  Vaikka miten yritän rauhoittua, miettiä miten olisin selvinnyt tilanteesta toisella tavalla, sormilla näpäyttävällä tavalla, näen kuitenkin sisäisen reaktioni kuvina päässäni. Avokämmenellä suoraan päin naamaa, huuto joka kuuluisi koko ruokakaupan lävitse, kauppakeskuksenkin. ”Jumalauta nainen, mikset ole koskaan onnellinen muitten puolesta? Miksi olet vuodesta toiseen yhtä kylmä ja julma akka? Oletko noin hemmetin tyytymätön omaa elämääsi että haluat nähdä muitten elämät yhtä kurjina?”

Tuttavani on aina ollut kova puuttumaan toisten ihmisten päätöksiin. Hän on aina kokenut tehtäväkseen sivistää muita kuinka elämän kuuluisi oppikirjan mukaan mennä. Tämän sivistyksen, ja julman kohtelun seurauksena ystäväpiirimme on kutistunut vuosi vuodelta. Kun ystäväpiiristämme nuorin, silloin 18 vuotias tuttavamme sai lapsen, oli sekin väärin. Kun hän sai vuoden päästä toisen lapsen, muutti omakotitaloon ja perusti oman yrityksen. Oli sekin väärin. Kun ystävämme päätti myydä omaisuutensa, pakata tavarat asunnosta isoihin pahvilaatikoihin, vuokrata varastotilaa ja kiertää reppureissarina ympäri maailmaa. Oli sekin väärin. 

Ymmärtäisin reaktion jos olisin nuoruudessani ollut holhottava, elämässä pärjäämätön ja muitten siipien suojissa ja rahoilla elävä nuori nainen. Hankin ensimmäisen kesätyöni jo 15 vutiaana, tienasin rahat auton ylläpitoon, maksoin laskuni ajallaan. Kävin koulua ja opiskelin hyvin tuloksin. Olen hoitanut tuttavien lapsia, opiskellut kaksi valmista ammattia. Elänyt elämääni minun tavallani. Löytänyt ihanan kumppanin kenen kanssa haluan olla nyt ja tulevaisuudessa. Ja nyt kuulenkin olevani hieman epäkypsä, ja huono äidiksi? SINUSTAKO äiti?

Kyllä, enkä koe tarvitsevani sinunlaiselta ihmiseltä yhtään kylmää katsetta, tekoyskää tai ilkeää kommenttia elämästäni. Elämästäni äitinä, tai lapseni kasvattajana.

Miten ihminen joka on koulunsa keskeyttänyt, vanhempien siivillä elännyt, raha-asiansa retuperälle hoitanut, velkahelvetissä ja maksuhäiriöisenä elävä nuori nainen moittii muita elämäntavoistaan, tyyleistään ja tekemisistään? Poistin numeron puhelimestani, suljin hänet sosiaalisesta mediasta ulkopuoliseksi ja päätin etten antaisi tuollaisten ihmisten vaikuttaa elämääni.

Niin helppoa kun se onkin, en tarvitse katkeria ihmisiä ympärilleni. Voin valita seurani ja ystäväni itse. Yritän unohtaa päivän tapahtuman, laskea kymmeneen, koirineen ja kissoineen. Hengittää syvään ja keskittyä minun elämääni.