Vahinko vai suunniteltu?

Kysymys saa karvani pystyyn. Jokainen kysymys on kun yksi pisara lisää lasiin. Ja uskokaa tai älkää, tämä lasi on lähestulkoon täysi!

Työpaikalla raskauteni ei ole enää salaisuus, mikä tuntuu hieman oudolta. Molempien vanhemmat ja suvut eivät siis tiedä raskaudesta mutta työkaverit kylläkin. Syy siihen on, ja uskon ja toivon ettei uutiset tule heidän korviinsa ennen perjantaita. 

Raskauteni oli ollut aiheena yhdessä kokuksessa jossa jaettiin tehtäväalueet uudestaan.  Lisäksi olen joutunut pyytämään kevyempiä työtä kolleegoilta, ja jotta asiaa ei ymmärrettäisiin väärin (laiskuudeksi) on pomoni nähnyt parhaaksi ilmoittaa tilanteestani. 

En koe asiaa pahana, nyt on kissa nostettu pöydälle.
Ei tarvitse spekuloida kauanko vietän aikaa vessassa, miksen tee sitä – tai tätä. Ja voin jopa pahan paikan tullen käydä työajalla lepäämässä tai lähteä kesken työpäivän kotiin jos pahoinvointi, päänsärky, selkä-vatsasäryt vaivaa. Nyt säästän työkavereitani turhilta murheilta ja juoruilta. 

Onnitteluita siis on sadellut, mutta samalla koen ihmisten olevan erittäin uteliaita. Jos ei pyydetä esittämään masua niin kysytään onko ollut suunniteltu vai ei.

Suunniteltu vai ei? Kysymys on mielestäni epäkorrekti, röyhkeä, ja intiimi. Haluavatko he samalla kuulla kuinka usein harrastimme yhdyntää ennen raskautta, missä asennossa mahdollisesti teimme sen? Mahdollinen päivä hedelmöitykselle?  Raskaus on ihana asia, mutta tarviiko onnittelun jälkeen heti udella noin henkilökohtaisella kysymyksellä?

Kyllä, raskaus oli vahinko. Mutta sana vahinko viiltää korvissani. Vahingoksi sen voi sanoa silloin kun mietitään pidämmekö lapsen vai ei. Päätöksen jälkeen on mielestäni erittäin loukkaavaa puhua vahingosta. Etenkin kun päätös raskauden jatkamiselle on, ja lasta odotetaan. 
Monien uteluiden jälkeen vastasin vaan flegmaattisesti juu on odotettu. On odotettu, odotan innolla että saisin pienen nyytin rinnalleni. Vahinko? Ei, odotettu ja rakastettu. 

Kysymyksen kysyjille haluaisin esittää monta vihaista kysymystä. Ensinnäkin pitäisinkö lapsen joka olisi vahinko? Kantaisinko vahingon vatsassani 12 raskausviikkoon, jos haluaisin abortin? Kertoisinko raskaudesta jos se olisi vahinko? Kertoisinko raskaudesta julkisesti jos tekisin abortin?

Hyvät ihmiset, voisitte hieman miettiä mitä kysytte. 

Moni ihmisistä on vahinkoja, mutta ovatko vanhemmat kohdelleet heitä kun vahinkoja. Ei, tuskin. Rakkaudella kasvatettu ja huolella hoideltu.