Vahinko vai suunniteltu?

Kysymys saa karvani pystyyn. Jokainen kysymys on kun yksi pisara lisää lasiin. Ja uskokaa tai älkää, tämä lasi on lähestulkoon täysi!

Työpaikalla raskauteni ei ole enää salaisuus, mikä tuntuu hieman oudolta. Molempien vanhemmat ja suvut eivät siis tiedä raskaudesta mutta työkaverit kylläkin. Syy siihen on, ja uskon ja toivon ettei uutiset tule heidän korviinsa ennen perjantaita. 

Raskauteni oli ollut aiheena yhdessä kokuksessa jossa jaettiin tehtäväalueet uudestaan.  Lisäksi olen joutunut pyytämään kevyempiä työtä kolleegoilta, ja jotta asiaa ei ymmärrettäisiin väärin (laiskuudeksi) on pomoni nähnyt parhaaksi ilmoittaa tilanteestani. 

En koe asiaa pahana, nyt on kissa nostettu pöydälle.
Ei tarvitse spekuloida kauanko vietän aikaa vessassa, miksen tee sitä – tai tätä. Ja voin jopa pahan paikan tullen käydä työajalla lepäämässä tai lähteä kesken työpäivän kotiin jos pahoinvointi, päänsärky, selkä-vatsasäryt vaivaa. Nyt säästän työkavereitani turhilta murheilta ja juoruilta. 

Onnitteluita siis on sadellut, mutta samalla koen ihmisten olevan erittäin uteliaita. Jos ei pyydetä esittämään masua niin kysytään onko ollut suunniteltu vai ei.

Suunniteltu vai ei? Kysymys on mielestäni epäkorrekti, röyhkeä, ja intiimi. Haluavatko he samalla kuulla kuinka usein harrastimme yhdyntää ennen raskautta, missä asennossa mahdollisesti teimme sen? Mahdollinen päivä hedelmöitykselle?  Raskaus on ihana asia, mutta tarviiko onnittelun jälkeen heti udella noin henkilökohtaisella kysymyksellä?

Kyllä, raskaus oli vahinko. Mutta sana vahinko viiltää korvissani. Vahingoksi sen voi sanoa silloin kun mietitään pidämmekö lapsen vai ei. Päätöksen jälkeen on mielestäni erittäin loukkaavaa puhua vahingosta. Etenkin kun päätös raskauden jatkamiselle on, ja lasta odotetaan. 
Monien uteluiden jälkeen vastasin vaan flegmaattisesti juu on odotettu. On odotettu, odotan innolla että saisin pienen nyytin rinnalleni. Vahinko? Ei, odotettu ja rakastettu. 

Kysymyksen kysyjille haluaisin esittää monta vihaista kysymystä. Ensinnäkin pitäisinkö lapsen joka olisi vahinko? Kantaisinko vahingon vatsassani 12 raskausviikkoon, jos haluaisin abortin? Kertoisinko raskaudesta jos se olisi vahinko? Kertoisinko raskaudesta julkisesti jos tekisin abortin?

Hyvät ihmiset, voisitte hieman miettiä mitä kysytte. 

Moni ihmisistä on vahinkoja, mutta ovatko vanhemmat kohdelleet heitä kun vahinkoja. Ei, tuskin. Rakkaudella kasvatettu ja huolella hoideltu.

 

Kommentit (5)
  1. Ihania kommentteja!

     

    Oma tyttäremme oli suunniteltu. Ystävillämme on lapsia joista osa on suunniteltuja ja osa ei. Mutta kaikki ovat erittäin rakastettuja. Eikös se ole tärkeintä?

    Jos nyt itse tulisin raskaaksi, olisi lapsi ”vahinko”. Silti aikoisin pitää lapsen ja lapseta tulisi varmasti yhtä rakas kuin esikoisemmekin on.

    Yllätyslapsi kuulostaa ihanalta, toisin kuin vahinko. Saisiko sen lisättyä suomen sanakirjaan?

     

    Olen 23-vuotias ja olen naimisissa oleva, vuoden ikäisen tytön äiti. Ja saan kuulla olevani niin nuori! Ennen vanhaa tämä olisi ollut ihan normaalia! Itse olen seurannut läheltä yli 30v. äitien raskauksia ja joskus sen ikäisiä pidettiin kauhean vanhoina äideiksi. Missä vaiheessa tämä kääntyi?

  2. Loistava kirjoitus ja peukutan myös AuriElinan ja Mindekan kommentteja!
    Itsekkin 18-vuotiaana kuulen usein saman korvia vihlovan kysymyksen, mistä johtuen oman palstani nimikin on Puolivahingossa. Ei, lasta ei varsinaisesti yritetty, mutta se on nyt jo elämän tärkein asia ja tulee sitä olemaan aina.
     

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *