Vauvan kanssa matkustaminen

Se  ei ole koskaan ollut ajatuksissanikaan este. Vai kuvittelenko olevani super-mamma joka uskaltaa, rohkenee ja haluaa matkustaa vauvan ja myöhemmin lapsen kanssa hankalissakin matkakohteissa. Kiitin muutama kuukausi sitten kutsusta palata Venezuelaan. Lupasimme majoittaa ja opastaa kaukaista tuttavaamme kun hän vihdoin pääsisi suomeen. Jotakin jäi kuitenkin hampaankoloon, kutsusta kieltäytyminen.

Kuka vie lapsensa etelä-amerikan vaarallisempaan kaupunkiin? Hulluutta, asettaa lastaan sellaiseen vaaraan. Potuttaa että edes mainitsin ajatuksestani, haaveestani matkustaa sinne takaisin perheenä. Todellisuudessa en pelännyt maassa lainkaan, ei tullut mieleenkään pelätä. Sillä hyvällä tilannetajulla ja maalaisjärjellä selviää. Jopa niin vaaralliseksi luokitellussa maassa.

Satuin avaamaan suuni kuukauden reppureissaamisesta aasiassa. Kuinka kiva olisi käydä austraaliassa, kierrellä siellä. Kuinka olisi mukava matkustaa lapsen kanssa missä milloinkin. Sekin oli isku vasten kasvoja. Hysteerinen äiti läksytti minua entistäkin enemmän. Kuumuutta, kuumuutta, tauteja, köyhyyttä, malariaa, olen lapsellinen, epäkypsä ja täysin hullu. Kiitos, olisinpa pitänyt suuni kiinni. Käteen jäi epäilys siitä olenko sittenkään kypsä äidiksi. Olenko sittenkin valmis luopumaan unelmistani matkustaa ympäri maailmaa, milloin minnekkin. Olenko epäkypsä, hullu idiootti? Onko äidinvaistossani sittenkin puutteita?

Sammutin kiivaaksi muuttuneen keskusteluikkunan ja itkin. Kaivoin madventures kirjan esiin ja luin lapsen kanssa matkustamisen haasteista. Kirjassa kerrottiin kuinka oikeasti matkustaminen perheenä onnistuu. Kuinka se on vanhempien asenteesta kiinni. Kuulin ajatuksissani ystäväni haukut, olet huono äiti, olet lapsellinen.

Kun mieheni tänään viikkoa myöhemmin avasi suunsa aiheesta, vauvan kanssa matkustamisesta. Ja sen kehutusta helppoudesta x ikään mennessä olin revetä liitoksista. Olisin hypännyt mieheni kaulaan kiinni jos emme olisi olleet liikkuvassa autossa. Ei se voi olla hulluutta jos mieskin ajattelee samoin, ei se voi olla merkki huonosta vanhemmuudesta. Ei se voi jos teemme sen perheenä. 

Nyt hymyilen salaa ja olen onnellinen. Sillä ehkä jo tänä syksynä teemme matkan perheenä. Miehelleni kelpaisi matka yhdysvaltoihin, ja minulle ihan minne tahansa. Jos olen ystäväni silmissä lapsellinen, naiivi, tyhmä ja hullu. Niin haluaisin kuitenkin tarjota lapselleni jotakin sellaista mitä minulla ei ollut mahdollisuutta lapsena. Nähdä maailman erilaisuus lapsen silmistä.

suhteet rakkaus ystavat-ja-perhe
Kommentit (4)
  1. Siis mitä?! En suostu uskomaan, että vauvan kanssa matkustaminen olisi joku ongelma. Tietysti täytyy ottaa selvää rokotuksista, taudeista yms. mitä nyt muutenkin matkustajat tekevät. Mutta, onhan siellä toisella puolella palloakin vauvoja. Ärsyttää se, että naisilla helposti tulee asenne, että oma elämä ja omat haaveet pitää haudata kun meillä on nyt tämä vauva/lapsi.
    Reissuun vaan, sano muut mitä sano.

  2. Vierailija 15:59
    15.10.2012, 11:56

    Okei, ymmärsin vain tuosta kohdasta ”kuukauden reppureissaamisesta Aasiassa”, että se olisi jonkinlainen haave (vauvan kanssa).

    Mutta joo, samaa mieltä olen siitä että moneen paikkaan voi matkustaa melko pienenkin lapsen kanssa, ja netistä saa (virallisilta sivuilta) paljon tietoa. Monessa kaupungissa on myös jonkinlainen matkustajille tarkoitettu info-puhelin jossa ollaan perehdytty matkailijoiden rokotuksiin ja huomioitaviin riskeihin.

    Itse en lähtisi ihan pikkuvauvan kanssa kaukomaihin, oli kyseessä turistikohde tai ei (tosin USA laskettaneen kaukokohteeksi ja sinne voisin ihan hyvinkin lapsen kanssa matkustaa).

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *