Vielä on aikaa, jouluun.

Äitini ihmetteli miksi olen kolmen päivän ajan juossut tiimarissa, etsien mitä milloinkin. Teen joulukalenteria, sellaista hauskaa tulitikkurasioista. Hei, saisinko lainata ompelukonetta. Tuskin sitä nyt tarvitset? 

Äitini ihmetteli miksi ihmeessä teen kahden aikuisen kotiin kalenteria. Oikeastaan uskon hänen enimmäkseen  miettineen ja ihmetelleen miksi stressaan. Enkö mina viimeeksi viikonloppuna itkenyt supistuksia. Olen lapsesta lähtien ollut jouluihminen, mutta kadotin hetkellisesti intoni. Mitä sitä turhaa stressata, joulu vietetään kuitenkin muualla, ruokaa tarjotaan suoraan neniemme eteen ja joululahjatkin ostan hyvissä ajoin. Jouluvalot, niitäkin ilman pärjää ja joulukuusikin koristellaan pari päivää ennen attoa. Sekin oikeastaan turha, jos ei kotona mitään aattojuhlaa vietetä.

Raskauden, (vai olisiko arkieni tyhjyys) syynä jouluhörhötykseeni. Olen viittä vaille valmis joulukorttien osalta, kalenteri on lähes valmis. Enää puuttuu ideat sen ripustamiseen. Jouluaiheiset muffinivuuat tilasin netistä jo viikkoja sitten. Joulukuusi seisoo häkkivarastossa odottamassa. Kävin tarkistamassa tilanne. Ja joulupallotkin löytyvät siitä vierestä. Pentikistä haen muutaman lasisen kuusenkoristeen, tai valitsen ikean. Jouluna voisi pitää glögijuhlat, pientä purtavaa nopeuttamaan joulun odotusta. Mitä olet mieltä, jätänkö sittenkin ne lasipallot ostamatta? Kun tulee vauvakin, eikä ne ole tulevaisuutta nähden kovin turvallisia? 

Hei hetkinen, tiedätkö että tänään on vasta 7.11, vai oletko sä menossa koristelemaan Stockmannin jouluikkunaa?

Kappas vaan, kiitos kun huomautit!

Kommentit (1)
  1. Me koristeltiin pojan kanssa kuusi jo 1.11! Mitä sitä turhia odottelemaan, vähän valoa tähän harmauteen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *