1. IVF-kierros: pistosten viimeiset päivät

Huh huh! Jopas on ollut hurjat 1,5 viikkoa. Näistä olen onneksi ollut kesälomalla jo 4,5 päivää, joten sen ja sitä edeltävän viikonlopun myötä olen saanut hyvin rauhassa tutustua ivf:n maailmaan ja kärsiä pistosten sivuvaikutuksista keskenäni. Olen pitänyt suht tarkkaa päiväkirjaa toimenpiteistä, kuluista, pistoksista ja oireista, ja sen lisäksi innostuin vielä luomaan tälle touhulle instagram-tilinkin, joten tänne blogin puolelle en ole malttanut mitään päivitelläkään (koska se olisi vaatinut työkoneen avaamista lomalla). Mutta tässäpä tulee:

Ensimmäistä pistosta seuraavana päivänä kärsin aivan kamalasta pääkivusta. Päätä jomotti koko ajan ja halusin vain nukkua nukkumasta päästyäni. Parin seuraavan päivän ajan päänsärky sai kaverikseen pahoinvointia, pientä huimausta ja väsymystä. Nämä onneksi aika lailla taikaiskusta helpottivat, ja viimeinen viikko on ollut lievää vatsakipuilua lukuun ottamatta tosi helppoa. Hieman jopa jännittää, että kasvaako siellä nyt yhtään mitään, kun ei ole mitään hirveitä turvotuksia ja kammottavia vatsakipuja niin kuin monella tuntuu olevan. Kävin kuitenkin ultrassa tiistaina, ja siellä todettiin oikealla kasvavan noin 7 ja vasemmalla 5 + 1 ihan pieni, joten ihan hyvä setti siellä pitäisi olla muhimassa. Kohdun limakalvo näytti kuulemma erinomaiselta ja koko käynti oli ohi nopeasti ja hyvällä mielellä. Alun perin punktion piti olla jo tänään, perjantaina 13. päivä, mutta koska kuukautiset alkoivat päivää arvioitua myöhemmin ja tiistain ultrassa suurinkin munis oli vain 13 mm, lääkäri totesi perjantain olevan aivan liian aikainen ajanhetki punktiolle. Sehän olisi tarkoittanut, että Gonal-F ja Fyremadel olisivat jatkuneet enää ultra-tiistain, keskivikkona olisi jo pistetty irrotuspiikki ja torstaina valmistauduttu punktioon.

Pistämiset ovat lopulta sujuneet suhteellisen hyvin, mutta toisaalta vaihtelevasti. Mies on pistänyt kaikki pistokset, mikä on ollut aivan korvaamatonta, koska en olisi itse siihen mitenkään pystynyt. En voinut edes katsoa kun mies pisti minua, en yhäkään voi, vaikka tiedän, että se ei näytä pahalta eikä tunnu pahalta. Ensimmäinen Fyremadel-pistos aiheutti pientä paniikkia, joka eteni ihan itkuun saakka, mutta se saatiin kuitenkin pistettyä. Sitä seuraava sattui vain vähän, sitä seuraava sattui kunnolla ja sen jälkeen hoksattiin muuttaa neulan asentoa jonka jälkeen pistokset eivät ole sattuneet. Eivät ne hyvältä tunnu, mutta se puolikas sekunti jonka aikana kipu tuntuu on niin lyhyt aika, että siitä pärjää kuka vaan. Kunhan vaan saa päänsä kuriin eikä ala panikoimaan. Joka kerta joudun kuitenkin rauhoittelemaan itseäni, syke nousee, hengitys kiihtyy ja takaraivossa joku pieni ääni huutaa että juokse hyvä nainen!!!!

Odotan kauhean innolla punktion tuloksia ja tietenkin hedelmöityksen lopputulemaa. Toivon kauheasti, että onnistaisi heti a) hyvän saaliin kanssa ja b) tuoresiirrossa siten, että raskaus todella alkaisi ja tietenkin myös kestäisi ja jatkuisi. Odotan ihan hirveästi sitä ensimmäistä (ever) positiivista raskaustestiä, ja tietenkin toivon sen tulevan nyt heti ensimmäisestä siirrosta. Jos ei, niin toivon että saataisiin sentään pakkaseen useampi hyvä kaveri, jotta siirtoja riittäisi useammalle kuukaudelle ennen kuin tähän pistelyyn pitää lähteä uudelleen. En erityisesti pelkää tai jännitä uusintakierrosta, mutta toisaalta on tämä omaan vireystilaani ja ajatuksenjuoksuuni vaikuttanut sen verran, että en tiedä miten olisin työviikkojen ohessa tästä selvinnyt.

Ja täytyy muuten sanoa, että tämä pistosrumba on ollut parasta kehopositiivisuutta ja kehohyväksyntää minulle; pistoksethan pistetään vatsamakkaraan, ja sitä minulla riittää, ja olenkin ollut suorastaan kiitollinen tuosta pehmeästä röllykästäni. En voisi kuvitellakaan miten ahdistavaa olisi pistää hoikassa varressa käytännössä suoraan vatsaan (vaikkeivät neulat pitkiä olekaan) vaan nyt voi ihan rauhassa pistää röllykkään eikä tarvitse varoa osuvansa mihinkään matkalla. En ole myöskään saanut yhtään mustelmaa ihon päälle saakka, vaikka niistäkin etukäteen varoiteltiin. Makkarasta on saanut kunnolla kiinni ja tiukan puristusotteen, jolloin pistoksetkin ovat sattuneet paljon vähemmän kun iho on tiukalla ja kipua ikään kuin huijaa pistokohdasta toisaalle puristamalla reippaasti. Kiitos siis vatsamakkara! Ensimmäinen antamani kiitos kaikkien näiden vuosien aikana, mutta nyt olet sen ansainnut.