18+5
Tuntuu, että raskaus alkaa olla konkreettista kaikkialla muualla paitsi omassa kehossa. Vointi on ollut yhä erinomainen, paino noussut reilu kolme kiloa mutta mitään vatsaa ei vieläkään näy. Kerrottiin ennen juhannusta minunkin perheelleni, joka otti uutiset vastaan iloisina ja innostuneena. Käytiin juuri ennen reissua ultrassa, jotta saataisiin tuoreet kuvat matkaan tuleville isovanhemmille. Siis tuoreet, hyvät kuvat. Noh, meidän matkalainen olikin sellaisessa sykkyrässä koko tutkimuksen ajan, että ultrakuvissa näyttää kuin oltaisiin kuvattu perunaa. 3D/4D-kuvissakaan ei saatu kasvoja näkyviin, kun hän piti käsiään ja nyrkkejään kasvojensa edessä koko toimituksen ajan! Jääräpää.
Saatiin tuossa tutkimuksessa myös tietää vauvan todennäköinen sukupuoli. Pyydettiin ultraajaa kirjoittamaan sukupuoli lapulle kirjekuoreen, koska halusimme vastaanottaa tiedon kaksistaan kotona, omassa rauhassa. Vauvan asennosta johtuen meidän sukupuoliveikkaus ei ole 100 % varma, ei oikeastaan edes 90 % varma, mutta todennäköinen kuitenkin. Kertomansa mukaan ultraajan pitäisi saada varmistettua sukupuoli kolmesta eri kuvakulmasta, mutta meidän sykkyrän kanssa se ei meinannut ensin onnistua yhdestäkään. Lopulta saatiin kahdesta kuvakulmasta kuva ja tieto, eli sillä varmuudella mennään vielä vajaa pari viikkoa viralliseen rakenneultraan saakka.
Minä olin toivonut poikaa ja mies myös. Ihan ensimmäinen veikkaukseni oli tyttö, koska aloin keräillä pelkkiä tyttöjen nimiä ensimmäisten viikkojen aikana. En jotenkin edes ajatellut, että meille voisi tulla poika. Sitten polin varhaisultrassa huomasin ajattelevani, että siinä se meidän poika köllöttelee. Nt-ultran ultrakuvasta nub-teoriaa tarkastelemalla totesin, että ihan tytöltä kyllä näyttää, mutta silti jotenkin päätin, että ei tuosta kuvasta voi mitään päätellä, vaan poika sieltä on tulossa. Kun avasimme kotona kirjekuoren, ja siinä luki ”teille on tulossa tyttö, onnea!”, oli molempien ensireaktio pettymys. Ja se tuntui itsestä tosi pahalta, kun on niin vakuutellut itselleen, ettei sillä sukupuolella ole oikeasti mitään väliä kunhan vauva on terve. Tästä kaikesta huolimatta sain itseni kiinni ajattelemasta, että kaiken tämän lapsettomuuspaskan ja hoitojen jälkeen se on vielä tyttö! Oli inhottavaa huomata ja tunnistaa itsessään pettymys tulevaan vauvaan ennen kuin tämä on edes syntynyt. Minun jos jonkun pitäisi olla kiitollinen siitä, että vauva on ylipäänsä tulossa!
Tuntui, että mies pääsi paljon nopeammin yli pettymyksestään, ja jo seuraavana päivänä iloitsi, että täytyykin kunnostaa yksi projektiauto, niin voi viedä kesäisin likat jäätelölle avoautolla. Itse tuossa vaiheessa vielä näytin iloista naamaa, ja olinkin pienet ilon itkut itkenyt kun ajattelin meidän pientä tyttöä siellä vatsassa, mutta silti mietin, että olisin mieluummin ottanut poikalapsen. Kun asiaa muutaman päivän pyörittelin ja mietin, kaivauduin huomaamattani kovin syvälle omaan lapsuuteeni ja nuoruuteeni tyttönä. Koin ja erityisesti nykyään koen, etten saanut sellaista lapsuutta, joka tytön olisi pitänyt saada. Sain aina kauheasti kehuja hyvästä koulumenestyksestä ja hiljaisesta, rauhallisesta käytöksestä, mutta en koskaan lohdutusta kurjille tunteille, pettymyksille, peloille tai muulle ikävälle. Minua tultiin kannustamaan koulun esiintymisessä, mutta meillä naurettiin, jos itki Titanicin lopussa. Isosiskon kanssa minulla on ollut aina mutkikkaat välit, ja pahin painajaiseni olisi, että oma tyttöni joutuisi läpikäymään saman oman siskonsa kanssa. Kiusaamista, nöyryyttämistä, pelkoa, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, eikä kukaan ole puolustamassa. Katsotaan vain muualle. Murrosikään tai kuukautisten alkamiseen ei koskaan saanut mitään neuvoja tai mitään tukea, vaan koko juttu oli tosi kiusallinen ja ohitettiin täysin. Sen kyllä muistan, että isä joskus sanoi, että voimme kysyä hänen vaimoltaan neuvoja ”naisten jutuissa” jos tuntuu siltä. En koskaan tarttunut tilaisuuteen, koska tuohon mennessä olin jo saanut sen käsityksen, ettei niistä saa puhua. Tyttöjen maailma on tosi raskas, tulin lapsena haukutuksi lihavaksi, kukaan poika ei koskaan tullut discossa hakemaan tanssimaan, en koskaan päässyt poikien mopon kyytiin enkä koskaan seurustellut ennen täysi-ikäisyyttä, koska en ollut tarpeeksi tietynlainen. Yökylässä kaverit kuiskivat, miten varmaan kuolisivat jos minä putoaisin yöllä heidän päälleen, kun olin niin lihava. Tunsin aina olevani liian ruma, liian lihava, liian omituinen ja mikä pahinta – aivan yksin. Tuntui, ettei millään omasta mielestäni hyvillä ominaisuuksilla ollut arvoa ikätovereille; olin fiksu, hauska, kohtelias, kekseliäs ja luova, ja uteliaan luonteeni vuoksi tiesin vaikka mitä siitäkin huolimatta, että tuolloin tieto piti varta vasten hakea kirjastosta pikaisen googletuksen sijaan. Ja tämän myötä monet hyvät ominaisuuteni ovat niin suuren epävarmuuden peitossa, että harvoin oikeasti uskallan muiden nähden niitä hyödyntää tai tuoda esille. Kohtelias, hiljainen ja rauhallinen olen edelleen, kuten tyttöjen kuuluukin.
Tätä pohtiessani tajusin, etten oikeasti ole lainkaan pettynyt tulevan vauvan sukupuoleen. Vauva ei voisi mitenkään tuottaa minulle pettymystä. Pelkään sitä, että joudun itse läpikäymään lapsen kautta uudelleen kaiken tuon, ja että tietämättäni ja huomaamattani sallin tai aiheutan sen hänelle itse. Tuntuu, että on hirveän suuri vastuu olla tälle tytölle se aikuinen ja äiti, jota olisin itse kaivannut. Siksi olin toivonut poikaa, koska kuvittelen, että poikien kasvattaminen on helppoa ja tulee luonnostaan, kun minulla ei ole mitään painolastia omasta lapsuudestani mukana.
Kaiken tämän pohdiskelun jälkeen kävimme miehen vanhempien luona juhannuksena, ja pyysimme anopilta nimilistaa suvussa kiertäneistä nimistä (sukututkimuksen tekijältä helppo nakki). Hän luetteli muutaman, joista yksi oli nimi, jonka piti tulla mieheni siskolle, mutta olikin tullut juuri tuolloin lähipiirissä käyttöön. Heti kun kuulin tuon nimen, mietin, että hmm. Siinähän se on. Meidän tytön nimi. Mies oli samaa mieltä. Tuntuu, että kun kaiken tuon itsetutkiskelun ja kivuliaan pohdinnan myötä löydettiin nimi tulokkaalle, koko homma naksahti paikoilleen. Meille on tulossa pieni tyttö. En malta odottaa.