IVF: piinapäivät

Alkionsiirrosta on nyt kulunut muutama päivä, ja valitettavasti siirrosta tarttunut optimistisuus ja hyvä kutina ovat katoamaan päin. En tiedä miksi, mutta jotenkin on sellainen fiilis, ettei tässä siirrossa tärpännyt. Nyt on vasta neljäs päivä alkionsiirrosta, eikä kiinnittymistä välttämättä ole vielä edes tapahtunut, mutta silti jotenkin odotin että tuntisin edes jotain. Alkionsiirtopäivänä ja sitä seuranneina kahtena päivänä oli alavatsala kaikenlaista discoa ja menoa, mutta epäilin niiden johtuneen a) kohdun ronkkimisesta katetrilla ja b) Gonapeptylistä. Nyt vatsalla on ollut hiljaista, ja vaikka yritän elää normaalisti ja olla ajattelematta koko siirtoa, niin jotenkin vain epäilyttää, että voisiko muka näin ”helpolla” eli ensimmäisestä IVF:stä tärpätä. Nyt olen myös ensimmäisiä kertoja lyhyesti vajonnut synkkyyksiin miettien, että mitä jos me ei oikeasti koskaan saadakaan lasta? Joo, toki hoitojen todennäköisyydet ovat meidän puolella, mutta koskaan ei tiedä jääkö kuitenkin siihen prosenttiosuuteen, jolle ei hoidoillakaan saada lasta aikaiseksi.

Yritän joka tapauksessa nauttia loman viimeisistä päivistä ja tehdä testin vasta testipäivänä, eli pitkälle ensi viikolla.