IVF 2: Onko se tosiaan toinen viiva?

Kuten suunnittelinkin, aloitin tässä kierrossa testaamaan jo ennen testipäivää. Ihan vaan siltä varalta, että jos testipäivänä tulos olisi negatiivinen, niin tietäisin, yrittikö alkio edes kiinnittyä.

Ensimmäisen testin tein piinapäivänä 4 eli sunnuntaina, vaikka tietysti tiesin, että se on liian aikaista. Muutamalta olin kuullut, että he olivat saaneet ensimmäisen plussansa jo pp 5, mutta koska minulla oli 8 raskaustestiä ja vitospäivänä aloittaminen olisi vienyt vain 7, päätin aloittaa jo nelospäivänä 😀

Siihen testiin en tietenkään saanut mitään, koska oli niin kovin aikaista. En kuitenkaan siitä vielä pettynyt, koska tiesin, että pp4 ei käytännössä voi saada positiivista. Ja minulla oli jostain syystä tunne siitä, että nyt onnistuttiin – olin vitsaillut pitkin viikoa miehelleni, että en esimerkiksi voi nousta sohvalta ja hakea puita, koska olen raskaana. 😀

Piinapäivänä 5 tein testin, jossa oli omasta mielestäni aivan haalean haalea pieni viiva. Tuijottelin sitä joka katselukulmasta ja joka valossa, ja näytin miehellekin, mutta hän ei nähnyt mitään. Jotenkin silti tiesin, että kyllä minä oikein näin. Siksi odotin erityisen innokkaana piinapäivän 6 testiä, koska silloin kai jo pitäisi näkyä jotain. Ja kuinka ollakaan, testitikkuun piirtyi haalea toinen viiva – haalea, mutta silti aivan selvä toinen viiva. On hyvin vaikea selittää niitä tunteita, joita toisen viivan näkeminen aiheutti. Olen vuosia miettinyt, miten reagoin siihen näkyyn, mutta kun se tilanne tuli todella eteen… tuijotin vain tikkua ja hymyilin typeränä. Tällä kertaa mieskin näki viivan, mutta varoitti intoilemasta liian aikaisin. Yleensä minä olen meistä kahdesta se pessimisti tai realisti, ja mies optimisti, mutta valitettavasti vuosien epäonnistuminen on saanut nakerrettua hänenkin luottoaan hyviin asioihin.

Olin koko työpäivän aivan pilvissä, ja karkasin tuijottelemaan testin kuvaa puhelimesta tunnin välein. Mitä pidemmälle iltapäivä eteni, sitä enemmän aloin miettiä, että mitä jos tämä olikin joku virheellinen testi, tai viivanpaikka? Silti kävin kurkkimassa laskureista, että mikä meidän muksun laskettu aika olisi (marraskuun lopussa).

Tänään, eli PP7 tein jälleen testin, ja sitä ei voi kyllä enää pitää haamuna eikä varsinkaan minään viivanpaikkana. Se on aivan selkeä, punainen toinen viiva. Tänään olen miettinyt paljon sitä, miten hassuun väliin tämä nyt sitten lopulta tapahtui, kun juuri vaihdoin työpaikkaa ja nykyinen tekijä eläköityy, ja hehkuttaa eläkkeen myötä koittavaa vapauttaan. Ja minä mietin, että jos tämä raskaus menee loppuun saakka, niin saat varmaan palata vapaudeltasi takaisin töihin jo loppuvuodesta 😀 Yritän samaan aikaan muistaa sen, etten saisi innostua liikaa, koska tässä vaiheessa ihan mitä tahansa voi tapahtua, mutta toisaalta sen, että uskaltaisin sallia itselleni iloitsemisen ja tulevaisuuden pohtimisen, nyt kun viimein saatiin tällainen onnistuminen. Tällä nuoralla on tosi vaikea tasapainoilla…