Ainoa lapseton pariskunta

Koska välipäivät olivat muutenkin jo saaneet melankolisen sävyn 26.12. alkaneiden menkkojen myötä, oli sopivaa jatkumoa törmätä eilen Instagramin avatessa kaveripariskunnan raskausuutiseen.

Minä ja mieheni olemme nyt laajan ystäväpiirimme ainoa pariskunta, jolla ei ole lapsia.

Tämä juuri raskaudesta ilmoittanut pariskunta on ollut yhdessä puolet siitä ajasta, mitä me olemme, ja kuvatekstistä sain käsityksen, että vauva oli saanut alkunsa helposti tai jopa vahingossa. Oli vaikea eritellä niitä tuntemuksia, joita kuva herätti. Aina ennen vauvauutiset saivat minulle hymyn korviin ja sellaisen lämpimän, pirskahtelevan tunteen rintaan. Nyt ultrakuvan nähdessäni oli ihan tyhjä rinnasta, ja tuijotin ruutua lasittunein silmin. En ollut uskoa sitä ja tarkistin postaajan nimenkin moneen kertaan, sillä en ollut osannut lainkaan odottaa näitä uutisia tältä pariskunnalta. TältäKIN pariskunnalta.

Mieskin meni yllättäen ihan hiljaiseksi, ja sanoi minua ennen ääneen sen, minkä olin itsekin jo huomannut; me olemme nyt ainoat, joilla ei ole lasta. Harvoin näen sanavalmiin mieheni hiljaisena tai hämmentyneenä, mutta eilen illalla kymmenen jälkeen oli sellainen hetki.

Jossain vaiheessa huomasin hakeutuneemme kauemmas toisistamme, kun mies istui sohvan toisessa päässä ja minä seisoin sohvaan nojaten sen toisessa päässä. Otamme yleensä huomaamattamme etäisyyttä, kun meillä on kinaa jostain, joten tuntui pahalta huomata, että tämäkin tilanne sai aikaan saman, vaikka emme todellakaan riidelleet. Tuntui silti, että meidän väliimme oli pudonnut Instagramista jotain suurta, jonka vuoksi emme mahtuneet samalle sohvalle.

Juttelimme yömyöhään asiasta, kävimme läpi aiempia yrityskiertojamme, pohdimme elintapojamme, tsekkailimme Ovumian sivuilta hoitojen hintaa ja päästimme pienen epätoivon parahduksen ne nähdessämme. Mies sanoi, että voisinko ilmoittaa meidät heti tammikuussa sinne julkisen puolen jonoon. Mies pohti, että vika on varmaan hänessä ja hänen spermassaan. Minä puolestani totesin, että vika on varmasti minussa jollain tavalla. Pohdimme ja mietimme.

Nousin viimein nojausasennostani ja lähdin kohti suihkua. Mies huikkasi perään:

”Kulta? Mä rakastan sua joka tapauksessa, kävi miten kävi.”

Suihkussa itkin.