IVF 2 – ensimmäiset päivät

Toinen IVF-kiekka on lähtenyt käyntiin, ja pistelyiltamia on takana nyt kolme. Ensimmäiset kaksi tuntuivat menevän ihan hössötykseksi, kun minä meinasin unohtaa koko pistelyt ja puoliso on pistellyt miten sattuu, aiheuttaen esimerkiksi raapaisujäljen vatsalle Gonalin neulalla. Kolmas kerta meni jo suhteellisen rauhallisesti, ja olen ollut iloinen siitä, ettei ole ollut samanlaista pääkipua ja huonoa oloa kuin viimeksi – toisaalta tietysti katastrofiajatteluni sanoo tämän johtuvan siitä, että lääkkeillä ei ole vastetta. Tänään olen kuitenkin tuntenut tai ollut tuntevinani pientä painetta alavatsalla, viime kierroksella olen kirjaillut tuon tunteen tulleen neljäntenä päivänä, eli samalla aikataululla mentäisiin. Tällä kertaa annostushan on aavistuksen suurempi, eli 225 yksikköä.

Olen keskellä työpaikan vaihdosta, koska päätin, etten enää voi puskea muuta elämääni pois ja elää sitten kun ajatuksella, koska todellisuudessa en voi mitenkään tietää, olenko raskaana tänä vuonna, ensi vuonna vai viiden vuoden päästä vai never. Juttelen vielä uuden esimiehen kanssa loppuviikosta ennen sopimuksen allekirjoitusta, koska haluan varmistua siitä, että hän hyväksyy hoidossa ramppaamiseni samalla tavalla ehdoitta, kuin nykyinen esihenkilöni. Jos ei, niin en vaihda – mikään työpaikka ei mene näiden hoitojen edelle.

Perjantaina on vasteultra, joka sijoittuu siis seitsemännen pistopäivän aamuun. Odotan innolla, mihin punktiopäivä osuu; jos mentäisiin samalla aikataululla kuin viimeksi, se olisi jo 4.3. perjantaina. Viimeksihän todettiin, että stimulaatio oli riittämätön koska follit/solut jäivät pieniksi, mutta toisaalta tällä kertaa lääkemäärä on suurempi. Katsotaan mitä tapahtuu!