IVF 2 – punktio lähestyy
Tässä on taas pistelyjä takana useampi päivä, 11 tarkalleen ottaen, ja tänään pistetään sitten irroituspiikit illasta. Perjantaina suuntaan punktioon.
Kävin tiistaiaamuna ultrassa, jossa tarkasteltiin kasvavien follien määriä ja toisaalta myös kohdun limakalvoa. Viime kierroksen ultrassa arvioitiin saaliin olevan 13, ja lopulta kerättiin 12. Tällä kertaa arvioitiin saaliin olevan 11, mikä oli hienoinen pettymys – miten määrä voi olla pienempi nyt, kun lääkkeiden määräkin on suurempi… Minua jäi myös mietityttämään follien koko, koska niissä ei ollut yhtään selvästi isoa, toisin kuin viime kierroksella. Kaikki olivat kasvaneet tasaisesti, mutta mielestäni niissä oli vielä reilusti tilaa kasvaa. Pelottaa, että tällä kertaa saadaan määrällisesti pienemmän saaliin lisäksi vielä huonompi setti, eli raakoja ja pieniä munasoluja enemmän kuin viimeksi. Ärsyttää, kun tämän kierroksen alkaessa kerroin, että minua mietityttää miksi munasolut jäivät viimeksi pieniksi, ja toivoin tälle kierrokselle pidempää stimulaatiota, ja silti tämän stimulaatiokierroksen pituus jää aivan yhtä lyhyeksi kuin viimeksikin. Lääkäri itse ei ollut lainkaan huolissaan follien koosta, ei itse asiassa edes maininnut sitä, joten en tajunnut kysyäkään asiaa kuin vasta kotona. Ultrassa hän mittaili niitä, ja olin näkevinäni 15 mm ja 18 mm merkintöjä, mutta BABE-lomakkeella ei ollut mitään sinne päinkään.
Sen verran tässä stimulaatiossa muutettiin, että saan tänään Ovitrellen lisäksi kaksi pistosta Gonapeptyliä tukemaan kypsymistä. Lääkäri sanoi, että viimeksi minulla oli useampi ”raaka” munasolu, joten tällä yritetään saada nekin mukaan kelkkaan. En tiedä mitä tuostakin pitäisi ajatella – olen siis todella kiitollinen siitä, että kokeillaan jotain uutta, mutta silti jäi sellainen fiilis, että onko tässä menossa pieleen jotain, mitä minun pitäisi tietää.
Iso plussa oli se, että lääkäri ultrasi kohtua kaikessa rauhassa, ja kiinnitti erityistä huomiota kohdun limakalvoon. Minulle sanotaan aina vaan, että se on erinomainen, paksu ja täydellinen, mutta silti kumpikaan siirretyistä alkioista ei edes yrittänyt kiinnittyä. Lääkäri totesi, että limakalvo on selvästi paksu, mutta ei aivan niin selvän kolmikerroksinen kuin sen pitäisi olla. Sovittiin, että jos saadaan siirrettävää niin tehdään tuoresiirto, ja jos se ei tärppää, niin aletaan seuraavasta kierrosta tutkimaan kohdun limakalvoa tarkemmin. Kohtuni on tai oli ainakin ultraushetkellä jotenkin vinossa, joten kun sitä katselee ”normaalista oikeasta kulmasta”, limakalvo näyttää paksummalta kuin onkaan. Todellisuudessa kohtu ei olekaan kohtisuorassa vaan hieman vinossa, joten limakalvo ei ole niin paksu kuin miltä se näyttää. Kysyin, voiko kaksi epäonnistunutta alkionsiirtoa johtua todellisuudessa huonosta limakalvosta, mutta tähän hän ei osannut suoraan ottaa kantaa; kaksi epäonnistumista menee vielä ihan selvästi siihen IVF:n onnistumistodennäköisyyden (35 %) pariin.
Eli hyvin ristiriitaiset fiilikset jäi tuosta käynnistä. Toivotaan nyt kuitenkin parasta, toivotaan että minulla on kasvamassa 11 täydellistä ja kypsää munasolua, jotka kaikki hedelmöittyvät ja jaksavat taistella tiensä blastoiksi. Toivon enemmän kuin mitään, että saataisiin edes kaksi pakkaseen, se olisi merkittävä parannus viime kerran yhteen pakkasukkoon. Ahdistaa, että hukataanko taas yhdessä kuukaudessa ei-niin-korkeasta AMH-arvosta taas vuoden munasolut suoraan roskiin.
Pistokset ovat menneet tavallaan rutiinilla ja tavallaan inhottavasti. Niistä ei poistu varmaan koskaan se pelko ja ahdistus, joten nyt vain siitä pelosta ja ahdistuksesta on tullut rutiinia. Joudun melkein joka kerta vakuuttelemaan itselleni ääneen, että olen selvinnyt tästä monesti aiemminkin, selviän tästäkin kerrasta, se on vain sekunnin kipu, selviän kyllä, ei mitään hätää. Tässä on vielä ollut useampi päivä, kun ollaan pistetty kolme pistosta päivässä, kun Gonal-kynä on loppunut kesken ja pitänyt vaihtaa uuteen. Tänään tulee yksi Gonal ja kaksi Gonapeptyliä. Sitten perjantaina on edessä ne kaksi inhottavinta neulaa, eli kanyyli ja punktioneula.
Voi luoja, voisiko tämä projekti olla jo tässä? Voitaisiinko saada se nyytti alulle viimein, melkein 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen? Ympärillä ystäväpiiri lähtee jo toiselle kierrokselleen. On muuten ikävällä tavalla hauskaa, kun mies aloittaa sanoilla ”haluatko kuulla kurjia uutisia”ja vastaan heti että ”no kuka NYT on raskaana?”. Emme ole ilmeisesti niitä kaikkein ihanimpia ihmisiä, kun muiden onnelliset uutiset kerrotaan meidän taloudessa näin.