Tulokseton PAS

Ensimmäinen pakastetun alkion siirto saatiin aikataulutettua joulukuun alkuun. Ensimmäinen, marraskuulle suunniteltu, päätettiin perua, koska ovulaatiotestauksen tulos oli ”epäselvä”. Se meni siis niin, että minulla oli käynti polilla perjantaipäivänä, joka oli jo kiertopäivä 11. Digitaalinen testi antoi heti hymynaaman, soitin polille ja sain siirtopäivän. En luottanut tuohon plussaan, joten testailin viikonlopun aikana, ja sain vasta lauantaina puoliltapäivin liuskatestiin plussan. Soitin polille maanantaina ja todettiin, että ovulaatiotestaus aloitettiin ehkä liian myöhään digitestiä silmällä pitäen, joten sen tulos ei ole luotettava. Peruttiin siirto.

Joulukuussa oli sitten uusi yritys. Digitestiin tuli taas mielestäni liian aikaisin pysyvä hymynaama. Liuskatesti antoi plussan vasta 1,5 vuorokautta myöhemmin, mutta mentiin digitestin tuloksella vaikka minua se kovasti epäilyttikin. Siirto meni yhtä hankalasti kuin esikoisen onnistunut siirto, jopa hankalammin. Minulla on ilmeisen voimakkaasti taaksepäin kallistunut kohtu ja tuntuu siltä, että mitä täydempi rakko on siirtoon mennessä, sitä hankalampi siirto on. Tuollakin siirrolla pissatti kovasti (kuten ohjeistetaan), mutta anturilla jouduttiin painamaan niin kovaa, että sain verta tihkuvan ruhjeen alavatsan poimuun. Ensi kerralla menen tyhjällä rakolla, tämä vaan note to self.

Joka tapauksessa, alkio palasi katetriin kuten esikoisenkin siirrossa joten minua vähän hymyilytti – voiko tämä muuta kuin onnistua, kun samat merkit on ilmassa? <3 Muutamina päivinä alkionsiirron jälkeen mieliala meni laidasta toiseen ja välillä olin ihan vakuuttunut, että olen raskaana ja välillä sitten olin varma, että siirto ei onnistunut. Aloitin testailun jo PP4 illalla kun en kerrassaan malttanut odottaa ja olin ihan varma, että näen haalean viivan. Ei näkynyt mitään, mutta hymyilin vaan, että huomenna aamulla se viiva tulee. No ei tullut. Ei tullut piinapäivänä 6 eikä 7. Sitten testasin herkällä testillä ja siihen piirtyi selkeä, ei kuitenkaan hirveän vahva viiva. Oli mielestäni jo liian myöhäistä noin haalealle viivalle, joten en jäänyt odottamaan ihmeitä. Tavalliseen testiin en saanut kunnollista viivaa tai edes haamua missään vaiheessa, parista testistä tarkalla syynäämisellä oikeassa valossa näki jotain, mutta olihan se selvää että jos muutama päivä ennen virallista testipäivää näkee tihrustamalla jotain, niin ei siellä ole mitään. Too little too late.

Testipäivä tuli ja meni enkä testannut vaan odottelin kuukautisia. Testasin tänään aamulla, kaksi päivää testipäivän jälkeen ja sain herkkään testiin yhä haalean, haalean haamun. Se on haalistunut viikon takaisesta herkän testin haamusta, kuitenkin vielä siellä. Jospa se pieni rakas sieltä nopeasti kuituisi pois, ettei pidettäisi kumpaakaan meistä suotta piinassa. Kiitos kun yritit <3

Laitoin nyt polille viestiä ja odottelen vastausta. Jos vuodon alkaminen viivästyy, on teoreettinen mahdollisuus, että seuraava kierto ei  mene ohi polin joulusulun takia, vaan ehtisin käydä näytillä juuri ennen sulkua ja siirto olisi heti sulun jälkeen. Kuitenkin ovulaatioplussan ilmoittaminen osuisi sulkuajalle, joten luulen, että seuraava kierto menee joka tapauksessa harakoille. Olen miettinyt käyväni Puhdin kautta verikokeissa testaamassa progesteronin ja estradiolin, mutta jos saan vielä lääkäriin yhteyden ennen joulusulkua tiedustelen, saisinko ne polin piikkiin. Tiedettäisiin paremmin miten tukilääkitys riittää. Lisäksi kävisin kauhean mielelläni ultrassa tai verikokeissa, joilla saataisiin tarkemmin määriteltyä ovulaation oikea ajankohta. Esikoisen siirrossa punktio oli päivänä x ja tuoresiirto päivänä x+5. Tässä siirrossa jos ovulaatioplussa tuli päivänä x ja siirtopäivä x+6, ja ajatellaan, että ovulaatio olisi oikeasti tullut vasta x+2, niin siirtohan olisi ollut kokonaisen vuorokauden liian aikaisin optimaaliseen ajankohtaan nähden. Tiedä näitä sitten. Jos olisi rahaa, menisin yksityiselle hoitoihin ihan vaan siksi, että saataisiin tarkempaan syyniin siirrot ja hormonitasot. Ei hukattaisi alkioita jos ongelma on vaikka just siirtoajankohdassa tai progesteronitasoissa.

Tätä kirjoittaessani polilta vastattiin, kerrottiin ystävällisesti ettei testiä kannata tehdä etukäteen koska lääkkeet voivat aiheuttaa virheellisen plussan testiin (mmjooo ei varmaan ole mulla oleellista kun kerroin, että testissä on yhä testipäivän jälkeen hailakka plussa mutta whatever). Siirtoon päästäisiin jo seuraavasta kierrosta JOS siirron ajankohta olisi aikaisintaan 7.1., jolloin tehdään vuoden ensimmäiset siirrot. Mua nyt vaan ahdistaa tuo siirron ajankohta ovulaatioon nähden ja mietin jopa, että teen digitestit ja liuskatestit mutta ilmoitan niistä myöhemmän plussan koska en luota digiin. Ajatuksia..?

perhe raskaus-ja-synnytys

Valmiina uuteen koitokseen

Heippa! Viime kirjoituksesta on vierähtänyt pitkä tovi ja meidän rakas esikoisemme on kohta kaksivuotias. Kaksi!

Viimeisin postaukseni on joulukuulta 2022, kun vauva oli parin viikon ikäinen. Silloin en tiennyt vielä, mitä kaikkea on edessä – hyvässä ja pahassa. Meidän ensimmäiset kuusi kuukautta vauvan kanssa olivat nimittäin aivan kammottavan raskaita. Vauva nukkui todella huonosti, ja sen myötä mies nukkui yönsä parin-kolmen tunnin pätkissä ja teki täyspäiväisesti töitä, minä nukuin yöni 15-60 min pätkissä ja itkin lohduttomasti kaiket päivät. Yritin pyytää apua neuvolasta, mutta sieltä sanottiin vain, että ”kaikki vauvat itkee” ja kyseltiin, miten jaksan, mutta ei tarjottu mitään apua tai tukea. Lopulta keräsin kaikki voimieni rippeet ja vein vauvan yksityiselle lääkärille. Häneltä löytyi silent refluksi, joka piti pientä hereillä. Tuolloin puolen vuoden iässä saimme refluksilääkkeen ja kuin taikaiskusta hän alkoi nukkua yönsä ja päiväunensa.

Parisuhde ja lapsiarki

Parisuhde otti pahaa osumaa, ja vauvavuoden aikana puhuttiin useaan otteeseen erosta tai erilleen muuttamisesta. Kävimme kuitenkin terapiassa ja työstimme suhdetta sen minkä pystyimme. Jossain vaiheessa riitelimme joka päivä, monta kertaa päivässä, enkä sietänyt nähdä koko miestä. Toivoin vain, että hän tajuaisi lähteä ja jättäisi meidät rauhaan. Pikkuhiljaa tilanne alkoi rauhoittua ja puhuimme, puhuimme, puhuimme. En sanoisi, että parisuhde on palannut ennalleen, sillä molemmilla on yhä asioita, jotka jättivät katkeran maun suuhun, mutta tällä hetkellä tilanne on hyvä ja talossa on rauha. Toki joskus mietin, minkälainen meidän tulevaisuutemme on ja onko se yhdessä vai erikseen. Ehkä kuvailisin meitä maljakoksi, joka hajosi, mutta on liimattu takaisin yhteen. Molemmilla on tahtotila pitää meidät ehjänä tällä kertaa.

Refluksiongelmien ratkettua vauvan kanssa on ollut käytännössä pelkkää ihanaa. Tiedän, että monet puhuvat siitä, kuinka kamalan raskasta vauvan tai taaperon kanssa on, mutta en oikein osaa allekirjoittaa sitä. Meillä on jotenkin mennyt niin ihanasti. Toki joskus on raskasta, mutta se ei ole sellainen seikka, jota kertoisin meidän lapsiarjesta. Onhan minulla itsenikin kanssa joskus raskasta, ei se ole mikään vika tai vaiva. Meidän lapsi on niin aktiivinen, hurjapäinen, hauska, kiltti, rohkea, viisas. Lapsen kanssa on ihana puuhata, ihana vaan istuskella ja katsella kirjoja, on ihana tuijotella kun hän on omissa puuhissaan, meillä on hauskaa tanssia Fröbelin palikoita yhdessä, olemme käyneet hotellissa ja museossa ja junassa, hän rakastaa kaikkea aktiivista tekemistä ja on oikeasti avartanut meidän maailmaa ihan hirveästi. Tai noh, avartanut ja supistanut samaan aikaan – elämästä on karsiutunut pois paljon turhaa, kun olen viimein nähnyt, mikä on tässä elämässä tärkeää ja mikä tekee minulle hyvää. Lapsi on ehdottomasti parasta, mitä elämässäni on koskaan tapahtunut.

Laihdutuslääke

Olin jo raskaaksi tullessani lievän ylipainon ylärajalla, ja raskausaikana kerrytin 13 kiloa. Pari viikkoa synnytyksestä olin ”pudottanut” siitä lähes puolet ja ajattelin, että tässähän ollaan lähtöpainossa ennemmin kuin huomaankaan! Noh, niin ei käynyt. Pian huomasin olevani synnytyspainossa ja sitten mentiin siitä yli. Alkuvuodesta 2024 painoin yli 100 kiloa. Minä, 168-senttinen nainen. Tein itselleni kauniin teon ja hain apua – sain testiin lihavuuslääke Saxendan. Saxendan avulla pudotin painoa huhtikuusta lokakuuhun, mutta arvaatteko mitä? Tulin sinä aikana kahdesti raskaaksi. Minä, joka en ole koskaan tullut luomuna raskaaksi. Noh, molemmathan olivat kohdunulkoisia, ja aiheuttivat ahdistusta, harmitusta ja tietysti tauon Saxendaan, minkä vuoksi pudotus jäi toivottua vaatimattomammaksi. Kuitenkin olen nyt pudottanut korkeimmasta painosta 13 kiloa ja olen vielä muutaman kilon päässä siitä painosta, jossa olin kun tulin esikoisesta raskaaksi.

Uuteen siirtoon

Tavoitteena oli hakeutua alkionsiirtoon kun pääsen tuohon tavoitepainooni, mutta sattuneesta syystä se venähti, joten lähdin edistämään alkionsiirtoa jo tässä muutaman kilon päässä tavoitteesta. Kävin tänään TAYSilla ja alkionsiirtoon voidaan mennä jo seuraavasta ovulaatiosta, ainakin teoriassa. Käytännössä ovulaatio hyvin todennäköisesti osuu juuri niille kahdelle päivälle, joille se ei saisi osua, koska sitten siirto menisi viikonlopulle. Ja siirtojahan ei viikonloppuna tehdä.

Joka tapauksessa tälle polulle on nyt lähdetty uudestaan ja samaan aikaan jännittää, pelottaa ettei onnistuta, huolettaa josko joudutaan uudelle IVF-kierrokselle, toiveikkuus nostaa päätään, hämmennys siitä, ettei esikoinen joskus enää olisikaan ainoa lapsi ja vaikka mitä muita tunteita. Lähdetään nyt kuitenkin rohkeasti koittamaan. <3

perhe raskaus-ja-synnytys lapset