Miten noin pieni voi kasvaa noin hurjasti?
Käytiin eilen neuvolassa ja pikku-ukko oli ottanut ja huitassut melkein 400g painoa lisää viime viikkoon. Eilisen mitat oli 3435g ja 49,5cm. Ensimäiset vaatteet on jäänyt pieneksi, ja ikäähän pojalla on vasta reilu 2viikkoa!!
Apua! Näinkö äkkiä pienistä tulee suuria?!
Retrohaalarikin meni juuri ja juuri päälle. Eipä sitä käyttöön tehtykään kun oli testikappale, mutta saatiinpa todistus että se sopi 🙂 Nyt pitäisi saada itseään niskasta kiinni ja tekasta kaapissa odottavasta joustofroteesta käyttöpuku.
Ämmi tulee perjantaina ja sitä odotetaan kovasti! Ihana nähdä äitiä, tämä pitkä välimatka on varsinkin nyt tosi kurja. Olisi ihana jos Ämmi voisi olla enemmän pojan arjessa mukana. Mutta elämä on..
Meillä tämä perhe on hajonnut pitkin poikin. Välillä Rovaniemi-Etelä-Espanja ollaan hajaannuttu. Nyt kun vauva syntyi, sitä tajusi kuinka paljon siskoja ja äitiä kaipaa. Kuinka olisi ihana että olisivat tässä lähellä. Onneksi sentään E:n melkein koko perhe on sadan kilometrin päässä. Eli tosi lähellä! Ollaankin ens viikolla suuntaamassa sinne kyläilemään. Porvooseen siis. Siellä onkin sitten 4 eri osoitetta missä kyläillä.
Arki on alkanut rullaamaan pikku hiljaa. E käy raksalla lähes joka päivä. Perjantaina ja lauantaina paukku pakkaset pisti vasarat naulaan ja sunnuntaina piti ottaa leväten kun yöt on mitä on. Ihanaa kun talo valmistuu pikku hiljaa!! En jaksais odottaa että päästään muuttamaan!
Huomenna mennäänkin sitten suureen sitiin, elikkä Helsinkiin. Mennään tapaamaan Doulaa, joka oli mukana synnytyksessä. Käydään synnytys vielä hänen kanssaan läpi ja tietenkin tutustellaan pikku mieheen. Samalla reissulla käydään penkomassa meille laattoja raksalle.
—————————————————————————————
Nyt alkaa pikku hiljaa valottumaan, miltä väsymys tuntuu. Vaikkakin meillä nukutaan loppuviimein vielä paljon. Päivisin reilu kolmekin tuntia putkeen. Yöt vaan on aika sekavia, kitinää ja äkinää. Ei itkua eikä kiukuttelua, mutta ei untakaan. Syöpötellään pitkiä pätkiä. Päivisin kun syödään masu täyteen kerralla ja sit nukutaan tyytyväisinä ja rauhassa yhtäsoittoa.
Ja kun tämä imetys ei vieläkään oikein meinaa sujua niin sen kanssa sitten välillä valvotaan. Viime yönä syötin pullosta, kun eilen maitoa tuli tosi vähän ja poika repi rinnanpäät taas niin kipeiksi ettei puhettakaan että olisin voinu imettää yöllä ilman itkua. Sain nukutta ehkä kolme tuntia kaiken kaikkiaan kun levottomien syöttelyiden jälkeen poika vihdoin rauhottui niin heräsin siihen että toinen rinta oli aivan kivikova ja ihan kuin tulessa.. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin herätä pumppaamaan rinta tyhjäksi. Tänään maitoa onkin sitten tullut ovista ja ikkunoista. Eilinen oli siis joku taantuma päivä.
Onneksi aamulla E oli pojan kanssa niin että sain nukuttua toiset kolme tuntia lisää. Hirvittää miten sitten käy kun E:n työt alkaa ens viikon jälkeen..
