Lueskelin parin vuoden takaisia postauksia Pertsan raskausajalta ja oon silloin kolme kuukautta ennen synnytystä kirjoittanut muiden synnytyskertomusten pohjalta arvauksia siitä, miten ajattelin omani ehkä etenevän. Aika hauska lueskella niitä jälkikäteen! Ajattelinkin nyt muistin virkistykseksi laittaa tähän ne ummikon toivomukset, miten oikeasti kävi ja miten toivoisin että tällä kertaa menisi. 

1. Ensimmäiset kunnon supistukset alkaa joskus keskellä yötä. / Ensimmäiset supistukset alkoivat illalla telkkaria katsoessa, eivät olleet pitkään aikaa kovin kipeitä, mutta salpasivat aina hengityksen hetkeksi. / Supistukset voisi mielellään alkaa erinomaisesti nukutun yön jälkeisenä aamupäivänä.

2. Alku on jännittävää, pitää hengailla sohvalla kaurapussin kanssa ja laskea supistusten väliä. / Alku oli toki jännittävää, mutta ei kovin dramaattista. Ensimmäisenä yönä kellottelin supistuksia sängyssä, mutta nukahdin lopulta. Kaurapussi oli unohtunut ostaa. / Luultavasti kaurapussin ostaminen unohtuu taas, toivottavasti saisin aikaiseksi lainata tuttavaltani TENS:in.

3. Jossain vaiheessa voi siirtyä kuumaan suihkuun ja ottaa Panadolia vaikka tietää ettei se autakaan. / Vietin koko seuraavan päivän kuumassa suihkussa ja muistaakseni en ottanut Panadolia, koska tiesin ettei se auta. / Jos ei epiduraalikaan enää pidemmän päälle auttanut niin mites toi Panadol? Luultavasti vietän taas kaiken aikani suihkussa, ellei sitten TENS osottaudu paremmaksi.

4. Sit herätetään puoliso ja sanotaan, että nyt pitäis varmaan lähteä. / Hah! Puoliso sai kyllä nukkua ensimmäisen yön omassa sängyssä sikeästi kuin tukki. Töihin en sitten enää aamulla päästänyt, vaan värväsin sairaalakuskiksi. / Mielellään ne supistukset päivällä eikä yöllä, jolloin pitäisi hälyttää sen töistä kotiin.

5. Automatka on kamala koska supistukset on jo niin kipeitä. / Automatka oli leppoisa, kaikessa rauhassa kerittiin vielä hakea lähikaupasta hammasharjatkin. / Automatka todennäköisesti tulee olemaan edes vähän kamalampi, koska tarkoituksena olisi sinnitellä kotona pidempään.

6. Käyrillä makaaminen on vielä kamalampaa. / Ihan eka piipahdus synnärillä meni aika kivuttomasti, mutta illalla uudestaan käyrillä maatessa supistukset kovenivat, minkä vuoksi saatiinkin sitten jäädä. / Sama kuin edellisessä. Ja suurimmissa unelmissa olisin jo ainakin 5 senttiä auki!

7. Ilokaasusta tulee kiva olo, ellei ala oksettaa. / Huoneessa oli ilokaasupullo, muttei maskia eikä yökätilö pyynnöstä huolimatta ikinä sitä tuonut. Ilokaasua sain vasta aamulla vähän ennen ponnistusvaihetta, ei tullut huono olo, oli ihanaa! / Voisin kokeilla ilokaasua jo vähän aikaisemminkin, toimi niin kivasti.

8. Odottelua ja jossain vaiheessa epiduraali, jonka jälkeen olo on taivaallinen ja voi hetken nukkua. / No tää meni ihan just näin! / Mielellään niin, ettei sitten enää tarvitsisi kuluttaa aikaa nukkumalla.

9. Piitkän odottelun jälkeen supistukset muuttuvat taas kivuliaiksi ja kätilö sanoo, että pian saa alkaa ponnistamaan. / Piitkän odottelun jälkeen supistukset muuttuvat kipeiksi, mutteivät ole vieläkään kovin tehokkaita. Oksitosiinia suoneen ja tuskaisan parin tunnin jälkeen tulee tunne, että nyt jotenkin oudosti kouristaa. / Inhimillisen odottelun jälkeen – ei, ei pliis oksitosiinia! – alkaa ponnistuttaa.

10. Ponnistaminen on kammottavaa ja tuntuu hirveeltä ja vie viimeisetkin voimat. / Ponnistaminen ei tuntunut oikeastaan miltään ennen kuin vauvan pää oli siinä hollilla. Sitten tuntui hetken aikaa hirveeltä ja väsytti, mutta oisin varmasti tarvittaessa voinut ponnistaa vielä toisenkin tunnin – ihan vaan koska siinä vaiheessa ei yksinkertasesti oo vaihtoehtoa. / Haluaisin koittaa ponnistaa tällä kertaa vähän pystymmässä, jospa se hiukan nopeuttaisi vauvan tuloa. Ja nyt kun edellisestä synnytyksestä on alle kaksi vuotta, tohdin uskoa, että tällä kertaa menee varmaan vähän vähemmän aikaa kuin tunti.

11. Vihdoin, joskus illansuussa, ulos pulpahtaa hassunnäköinen violetti vauva. / Kolmea minuuttia vaille keskipäivän, kun aurinko oli yhtäkkiä alkanut paistaa, sain punnerrettua käsi poskella tulevan pojan ulos. Vauva ei ollut ollenkaan hassunnäköinen eikä violetti, oikeastaan sillä oli tosi kauniin värinen iho eikä se näyttänyt murjotulta nyrkkeilijältä, kuten kuvittelin etukäteen. / Kuvitelmissa tämä vauva on tosi samannäköinen kuin isoveli, ehkä vähän vielä isompi ja vähemmän tukkaa (koska ei närästä).  Tällä kertaa toivoisin olevani itse vielä sen verran tolkuissani, että jaksaisin täysillä nauttia ainutlaatuisista ensimmäisistä hetkistä yhdessä.

Nähtäväksi jää..