Kesä on nyt sitten vaihtunut syksyksi, vaikka tavanomaista lämpimämpää säätä vielä tuntuukin riittävän. Alkusyksy on ehkäpä lempivuodenaikani, erityisesti aurinkoiset ja jo viilenevät kirpsakat syysaamut. Toivotaan, että niitä riittäisi pitkälle syksyyn ja pimeys ja loska jäisi vähän vähemmälle. Vaikka tietysti pimeydessä on se hyvä puoli, että sen myötä on mukava polttaa taas kynttilöitä ja tunnelmoida. No, pimeämpäää tulee joka tapauksessa, joten olen jo varautunut tähän viime vuonna ostamallani kirkasvalolampulla. Tällöin sen käyttö jotenkin unohtui, mutta tänä vuonna aion toden teolla testata sen tehoa, koska päivät lyhenevät joka tapauksessa ja valoa on vähemmän. Ajatuskin pimeistä aamuista väsyttää, mutta toivottavasti valohoito auttaa.

Olen tehnyt yritykseni parissa töitä lähinnä kotona ja hoitanut samalla poikaamme viimeiset pari vuotta. Nyt aloitan jälleen opiskelut, ja odotan innolla, että saan päiviini erilaista ohjelmaa ja rytmiä, varsinkin kesän jäljiltä, jolloin muutenkin tulee otettua rennommin. Erityisesti tämä kesä oli niin kuumakin, että en saanut mielestäni oikein mitään aikaiseksi. Lapsen kanssa kotona olemisella on toki puolensa, mutta olen huomannut, että kaipaan kovasti vähän ryhtiä ja toisenlaista rutiinia päiviini. 

Yksi lupaukseni syksylle muuten on, että yritän taas päästä kirjojen lukemiseen paremmin kiinni. Kavereiden olemme puhuneet siitä, miten monesta meillä ihan tuo kirjojen lukeminen on jäänyt vähemmälle älypuhelimen myötä. Aivan liian usein tulee ennen nukahtamista selattua puhelinta ja tämähän ei ole hyvä juttu sitten yhtään. Tuntuu, että se todellakin vaikuttaa unen laatuun. Ylipäätään kännykän turhasta selailemisesta on tullut paha tapa, josta pitäisi päästä eroon. 

Tästä tuli mieleeni Hesarissa ollut juttu tylsyyden sietämisestä. Koskee niin lapsia kuin aikuisiakin. Muutenkin olisi joskus hyvä vain olla ajatustensa kanssa, tämähän lisää tutkitusti luovuuttakin.

Tämä olkoon haasteeni tälle syksylle. 

Aurinkoa syksyyn,

Elina