Nyt on sen Aika.

Itsenäisyyden päivä.

 

Heräsin aamulla, join kahvia ja katselin hyväkroppaisten naisten kuvia netistä. Laitoin lenkkivaatteet päälle ja lähdin ulos. Oli kylmä, satoi räntää, unohdin pipon, oli kylmä ja liukasta. Ulkona ei näkynyt juuri ketään, kaikki nukkuvat tänään pitkään ja viettävät aikaa perheidensä kanssa.

Lapsi on isänsä luona. Minun piti lähteä eilen keikalle, mutta puhuttuani hyvän ystäväni Yyn kanssa, totesin että nyt on skipattava keikka ja jäätävä kotiin. Miksi?

Koska olin eilen salilla. Vieressä treenasi vaalea, todella timmi nuori nainen, jolla oli vatsalihakset ja kauniit lihaksikkaat kädet. Nainen oli täynnä tarmoa ja ilmiselvästi oli tyytyväinen peilikuvaansa. Ja minä olin siinä vieressä, tuijottelin naista enkä omaa peilikuvaani. Minua laiskotti, harmittelin jenkkakahvojani ja mälsää asennettani. Mitä oli tapahtunut? Vuosi sitten vielä joulukuussa olin niinkuin hän: treenihousujen ja paidan välissä ei ollut mitään ylimääräistä ja pehmeää, olin ylpeä itsestäni ja viihdyin kropassani. Ylimääräisiä kiloja on nyt voin viisi , mutta raskain painolasti on omassa mielessäni: en koe olevani enää sportti-minä, vaan se pulskempi ja laiskempi tyttö, joka katselee treenaavaa naista kuntosalilla. Mielessäni on jaottelu: minä ja sitten on nuo, hyväkroppaiset ja motivoituneet urheilijat. Ja sen pitää nyt muuttua. Minun täytyy nyt liittyä heidän riveihinsä. Henkisesti ja fyysisesti!

Vuosi sitten perhe-elämässäni alkoi tapahtumaan huonoja ja raskaita asioita, vähän domino-stailiin. Yksi palikka kaatui toisensa jälkeen, ja lopulta olin niin huolissani, niin stressaantunut ja väsynyt, täysin rikki ja loppu, etten enää osannut pitää huolta itsestäni. En liikkunut, aineenvaihduntani seisahtui, pääni oli kuin sumussa ja kaikki meni suomeksi sanottuna päin persettä. Lihoin kun taikina.

Mutta nyt on taas kaikki hyvin, ollut jo hetken aikaa itseasiassa, mutta se sporttiasenne, joka minulla oli vielä vuosi sitten, on hukassa. Käyn salilla ja treenailen, mutta motivaatio ja ASENNE puuttuu. Se, että määrittelen itseni urheilulliseksi ihmiseksi, jonka kärkiprioriteetteina on liikunta ja terveelliset elämäntavat. Olen ollut itseeni tyytymätön, ja tiedän, että kun sporttiminä ja parempi kroppa tulevat takaisin, myös rakkaus ja arvostus itseäni kohtaan lisääntyvät. Ja ne kaksi asiaa taas ovat äärimmäisen tärkeitä kaikissa muissakin elämän osa-aluiessa: työmaailmassa, parisuhteissa, vanhemmuudessa, ystävyydessä. Jos mä tykkään itsestäni, muut tykkäävät. Jos mä olen varma itsestäni, muutkin ovat.

Ja tämän takia en lähtenyt keikalle juomaan viiniä ja kärsimään aamuisesta päänsärystä ja väsymyksestä, vaan jäin kotiin. Jotta voin aamulla herätä ja lähteä lenkille räntäsateeseen, olla ylpeä siitä minkälaisia valintoja teen. Nyt on joulukuun kuudes, helppo muistaa, ja tässä on kuvia nykytilanteestani. Paino on viimeiset puoli vuotta heilunut 60kg hujakoilla (viime keväänä se oli paljon enemmän) ja nyt on aika siirtyä eteenpäin. Nyt kohti niitä vatsalihaksia ja tiukkaa kroppaa!

Vuosi on kulunut ja on aika aloittaa alusta. Tulehan mukaan jos huvittaa. Ehkä voit itsekin saada jotain urheilukiksejä ja löytää oman sisäisen hyvinvoivan sinäsi :)

 

Minä