Onnellisuusprojekti

Hyvä elämä ja onnellinen elämä on mietityttänyt paljon tässä viime aikoina. 

Viime viikolla olin aikalailla samassa tilanteessa kuin nytkin. Opinahjo oli silloinkin ihan juuri jäämässä taakse, kauan odottamani loma tulossa, ja suhteeni tähän ympäröivään maailmaan oli kaikesta pienestä ärsyttävästä huolimatta rakkaudentäyteinen. En kuvitellut viikko sitten tietäväni yhtään enempää siitä mitä ympärilläni tapahtuu kuin tiedän nytkään. Kaikki oli hyvin.

Niin on nytkin. Ero piileekin siinä, mille tuo sama tilanne tuntuu. Viime viikon voimakas luotto tulevaan on nyt jostain saanut pienen särön, ja hartioita painaa pieni stressi tulevaisuudesta. Mistä se nyt oikein tuli?

Tutkimukset ovat paljastaneet, että ulkoisten olosuhteiden osuus ihmisen onnellisuuteen on pieni. Kun tietyt perustarpeet on täytetty, esimerkiksi lottovoitto lisää onnellisuutta vain hetken ajaksi. Toisaalta myös esimerkiksi vakavan vammautumisen jälkeen tilanne palautuu nopeasti entiselleen.

Onnellisuuden ylläpitäminen on siis jatkuva prosessi. On tehtävä asioita, joista saa hyvän mielen.

Vika taitaa olla päässä. Kotikonttoriviikko on nimittäin tuonut mukanaan erään asian – enemmän aikaa. Minulla on ollut aikaa ajatella, eikä niin rakentavalla tavalla. Olen luonut päässäni tulevaisuusskenaarioita, joista yksikään ei ole vielä toteutunut, ja tuskin koskaan toteutuukaan. Onneksi jotkut asiat tosiaan tulevat ja menevät, ja olen aika varma, että niin tämäkin – varsinkin, kun olen päättänyt, etten jää makaamaan peiton alle, vaan nautin siitä, että teen (oli se sitten vapaaehtoisuuteen perustuvaa lounastaukoa ystävän kanssa tai joutavantuntuinen velvollisuus, joka kiittää lopuksi).

Kävin eilen kirjastossa Eevan inspiroimana toivomassa Saku Tuomisen Hyvä Elämä -kirjaa valikoimaan, ja samalla reissulla kahlasin läpi jo olemassaolevaa onnellisuus -osastoa. Varaukseen päätyi myös Onnellisuusprojekti ja Läsnäolon voima – molemmat viisaan ystäväni voimakkaasti suosittelemina. Kaikista onnellisuustoimista innostuneena ajattelin pyhittää tämän päivän sellaiselle tekemiselle, mikä saa minut illalla kiittämään itseäni hyvästä päivästä. Sovin treffit ystävän kanssa, käyn joogassa, teen ahkerasti töitä. Illalla painaessani pään tyynyyn ajattelen niitä hyviä juttuja ja ihmisiä, joita elämääni tähän mennessä on jostain siunaantunut. 

Siispä – onnellisuuspuuskassani toivon hyvää ja onnellista torstaita jokaiselle.