Näin on aika hyvä

Reissusta on kohta kaksi viikkoa ja pitkä loma pian muisto vain. Jäljellä on rusketuksen sijaan kevyttä päivetystä muistuttava väri talvikuivalla iholla, Koh Taolla lakatut punaiset varpaankynnet ja satunnainen huokaisu siitä, että olipas ihanaa.

Arki on täällä taas.

Mutta tiedättekös, ei haittaa yhtään. Arki toi tullessaan lauantaiaamut jolloin on mahdollisuus laittaa aamiaista juuri niin pitkään kuin haluaa (juu, nautin valmiista aamiaisista juuri kymmenen viikkoa – mitä sitten? kotikeittiössä on silti eri fiilis.) ja hyvästä treenistä ansaitun poltteen pakaroihin. Ja tietty uuden työn, uuden kotikaupungin, rakkaan vanhan ystävän ja pehmeän sohvan, johon oikaista hyvän kirjan kanssa päivänä, kun to do-listaa on tapettu ja jäljellä on oleellinen – rentoutuminen. 

Ja on myös mahdollisuus ajatella kaikkea sitä, mitä tapahtui. Nautin matkasta, mutta nautin myös asioiden elämisestä uudelleen. Eilen, kun en meinannut saada unta, haaveilin tomusokerimaisen rantahiekan varpaideni alle ja askeleet suuntaamassa kohti taivaansinistä merta. Ja silti nukahdin onnellisena omaan sänkyyn. Kiva olla täällä taas.