Terve Helmikuu!

Terve Helmikuu, 

tuo viimeinen talvikuukausi. Ole nopea ja lämpötiloiltasi inhimillinen. Sitten kun sinusta päästään, alkaa kevät.

Vaikka olen talven ystäviä, en voi kieltää, etteikö lisääntyvä valo olisi lupaus jostain talven hämärää suuremmasta. Työpäivät tuntuvat kiitävän nopeammin ja sulkiessa konttorin oven neljän pintaan, saattaa melkein haistaa orastavan kevään. Olen tätä ajatusta tunnelmoidessa saanut monet kerrat kuulla a) olevani hölmö optimisti ja b) ettei kevät missään nimessä ala maaliskuussa. Ja senkin, että vaikka innostuksessani olisikin perää, ei sitä missään nimessä voi ainakaan haistaa vielä. 

Yhtäkaikki, satunnaiset auringonpilkahdukset ja sarastavat aamut ovat saaneet minussa aikaan taas jotain, joka auttaa suhtautumaan asioihin lempeämmin ja innokkaammin. Hyvä niin. Tuleva kuukausikin tuntuu pitävän sisällään kaikkea erityisen mukavaa. Saan kahtena viikonloppuna kylään ystäviä matkan takaa, ja kahtena muuna viikonloppuna on luvassa aikaa kavereiden ja perheen kanssa ihan näiltä kulmilta. Viimeisenä viikonloppuna odottaa muutto, josta en toissapäivänä tiennyt vielä mitään, mutta eilen vuokrasopimusta allekirjoittaessa asia tuntui jo täysin luonnolliselta. Viikot rullailevat tuttuun tyyliin samaa rataa, mutta sekään ei tunnu juuri nyt painavan. Aika kivaa oikeastaan näin.