Let the sunshine in

Se on täällä! Tätä on niin odotettu (aurinkoa, ei Hesen hampparitarjousta)!

Kummallista miten valo lopulta vaikuttaakaan ihmiseen. Siinä missä eilisen illan tunnelmat vastasivat hyvin eilistä säätä (katso tuota surkeutta alla), oli tänään heti aamusta asti toinen tyyli maailmantarkasteluun. Miten ihanaa tämä onkaan! Kyllä tämä tästä!

Vaihdoimme tänään ystäväni kanssa ajatuksia aiheeseen liittyen. Molemmille tuntui olevan täysin normaalia, että vaikka mitään erityistä ei olekaan sattunut, joskus vain iskee sunnuntaiblues, jonka kanssa menee nukkumaan (välillä dramaattisesti ajattelen, että tältä varmaan tuntuisi, mikäli vuosikaudet istuisi yksin maailman laidalla, eikä kukaan ymmärtäisi kysyä mitä kuuluu. Hohhoijaa.). Aamulla tuo kaikki on kuitenkin menneen talven lumia, ja pahimmat murheenmitättömyydet on nukuttu pois. 

Ennen en ollut asian kanssa ihan näin ok, mutta koska alan jo tietää itseni, tiedän myös milloin on parasta poistua märehtimästä makuuhuoneen puolelle (ei nimittäin ole kovin monta asiaa, johon uni ei auttaisi). Antaa yön hoitaa. Sitäpaitsi, tykkään siitä ajatuksesta, että jokainen päivä on mahdollisesti se elämäsi paras – ja sen mukaisesti yritän aamuisin lähteä liikkelle. Innostuuhan sitä pienemmästäkin. Tänään tästä ei juuri tarvinnut muistutella – aurinko oli puolellani, ja se riitti.