Ho Ho Ho, Helsinki

Vietimme viikonlopun joulun merkeissä Helsingissä. 

Nimittäin – kaukaa viisaina ihmisinä vanhempani lahjoivat meitä viime jouluna määrällisesti vähän, mutta laadullisesti paljon. Meille kahdelle osoitettu kirjekuori sisälsi hotelliyön Klaus K:ssa Helsingin keskustassa. Yön saisi käyttää heti kun tauko Tampereen arjesta tuntuisi tarpeelliselta. Tänä viikonloppuna eteen sitten tuli se hetki, kun jonkun muun vaihtamat puhtaat lakanat ja jonkun muun kokkaama aamiainen olivat parasta mitä ihminen joulupukilta saattoi saada. 

Haahuilimme kaupungilla kaksi päivää. Ennakkoon muistivihkon takasivulle kasattu lista mielekkäästä tekemisestä (muutama kahvila, muutama ravintola, muutama museo ja muutama rantamaisema) oli hyvänä ohjenuorana, mutta tärkeimmäksi teemaksi nousi silti tehdä mitä huvittaa.

Niin moni juttu huvitti, että moni muu juttu ihan unohtui. Esimerkiksi puhelimen näprääminen ja ruudun tuijottaminen. 

Aika kului keskustellen, kevyesti väitellen, ja ihan vain hiljaa ollen. Itseä ja toisia tarkkaillen. 

Tosin oli televisiolle hetki uhrattava. Kun moista ei kotona ole, on puhtaiden lakanoiden ja aamiaisen lisäksi arjen luksusta päiväunet ja taustalla pyörivä Yle Teeman ties-mikä-dokumentti. Ruotsalaiskertojan ääneen oli hyvä tuudittautua keräämään voimia seuraavalle kahvilavisiitille.

Joulupukki – lupaan olla kiltti kuluvanakin vuonna.