
Näkemiin – mutta vain hetkeksi
Maatessani 17-vuotiaana silloisen poikaystäväni vanhempien sängyllä, keksin ensimmäisiä sellaisia unelmia, jotka edelleen muistan varsin selkeästi. Unelmani kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan näin: haluan asua joskus kodissa, jossa on kattoikkunat. Unelma itsessään ei ollut siihen hetkeen kauhean omaperäinen, sillä se syntyi maatessani kattoikkunoiden alla. Yhtäkaikki, se jäi elämään. Kun runsas vuosi sitten marssin innosta hihkuen tähän asuntoon sisään en […]