Aamuista hienosäätöä

photo_28.4.2015_6.55.02.jpg

Aamuni etenevät julkisen liikenteen sanelemassa aikataulussa. Jotta ehdin töihin, on hampaat pestävä 06.04, ja ovesta juostava käveltävä ulos 07.10. And this is when the magic happens – aamuisesta, ajoittain nuutuneesta, ilmestyksestä kuoriutuu yhteiskuntakelpoinen (ja omaan silmään mukiinmenevä) ja hyväntuulinen bussiin laukkaava hahmo runsaassa tunnissa.

Vaikka koen, että tuo käyttämäni aika pitää sisällään kaiken sen, millä pärjään päivän, olen silti haikaillut muutamaa pientä lisäystä napakaksi kellotettuun aamuhetkeeni – ihan vain koska näiden lisäysten avulla uskon pärjääväni vielä paremmin (viimeaikoina olen toki haaveillut muistakin syistä hienosäätöä aamuihini. niiiiiii-in monesta syystä, mutta ihan vain jo siksi, että rakastan aamuja, ja näin ne vilahtavat ohitse välillä siten, että hyvä jos ehdin huomata olevani taas uuden yksilön äärellä).

Viime viikonloppuna pyöriteltyäni tätä aamuajatusta jälleen hetken totesin, että vaikka kaikkea ei voine saada ihan heti, jostain voi silti aloittaa. 

Aloitin mehusta.

Mehustaminen on sinänsä yksinkertainen operaatio, mutta kaikkine valmisteluineen ja jälkitöineen se on ollut aamuiseen aikatauluuni liikaa. Kaikki se leikkaaminen ja tiskaaminen – too much. Mutta mehun nauttimiseen on toki aina hetki – kun vaan olisi mehua mitä nauttia…

Onneksi yksinkertaisiin ongelmiin on sittenkin olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Miksi en mehustaisi jo illalla??

Olen muutenkin kova valmistelemaan aamuani (pakkaan tavarat, teen lounaan, tsekkaan sään), että mehun valmistaminen aamulle oli luonteva jatke muille toimille. Syy, miksi en ollut ottanut tätä aiemmin agendalle, oli epäluuloni mehun säilymisestä. Olin ajatellut, että mehu menettäisi jotenkin hohtonsa yön aikana jääkaapissa, eikä maistuisikaan aivan niin tuoreelle, mitä suoraan prässistä. Mitä vielä – tiiviissä astiassa säilytettynä sisältö oli vielä aamullakin kuin uusi. 

Tänään aamulla keittiö oli taas hitusen verran parempi paikka, kun tavanomaisen teen lisäksi aamun sai aloittaa raikkaan vihreästi. Huomenna sitten porkkanaa ja inkivääriä?

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Mieli

Ho Ho Ho, Helsinki

photo_26.4.2015_8.53.22.jpg

Vietimme viikonlopun joulun merkeissä Helsingissä. 

Nimittäin – kaukaa viisaina ihmisinä vanhempani lahjoivat meitä viime jouluna määrällisesti vähän, mutta laadullisesti paljon. Meille kahdelle osoitettu kirjekuori sisälsi hotelliyön Klaus K:ssa Helsingin keskustassa. Yön saisi käyttää heti kun tauko Tampereen arjesta tuntuisi tarpeelliselta. Tänä viikonloppuna eteen sitten tuli se hetki, kun jonkun muun vaihtamat puhtaat lakanat ja jonkun muun kokkaama aamiainen olivat parasta mitä ihminen joulupukilta saattoi saada. 

photo_26.4.2015_15.08.01.jpg

Haahuilimme kaupungilla kaksi päivää. Ennakkoon muistivihkon takasivulle kasattu lista mielekkäästä tekemisestä (muutama kahvila, muutama ravintola, muutama museo ja muutama rantamaisema) oli hyvänä ohjenuorana, mutta tärkeimmäksi teemaksi nousi silti tehdä mitä huvittaa.

Niin moni juttu huvitti, että moni muu juttu ihan unohtui. Esimerkiksi puhelimen näprääminen ja ruudun tuijottaminen. 

Aika kului keskustellen, kevyesti väitellen, ja ihan vain hiljaa ollen. Itseä ja toisia tarkkaillen. 

photo_25.4.2015_15.51.48.jpg

Tosin oli televisiolle hetki uhrattava. Kun moista ei kotona ole, on puhtaiden lakanoiden ja aamiaisen lisäksi arjen luksusta päiväunet ja taustalla pyörivä Yle Teeman ties-mikä-dokumentti. Ruotsalaiskertojan ääneen oli hyvä tuudittautua keräämään voimia seuraavalle kahvilavisiitille.

Joulupukki – lupaan olla kiltti kuluvanakin vuonna.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Matkat