Parhaat – osa 1

Olin tovin maailmalla.

Matkan loppupuolella alkoi kaiken koetun summaus – mitä oltiin tehty ja mitä sitten ensi kerralla tehdään. Lämpimässä rantavedessä lilliessä ja rentoutunutta oloa ja tunnelmaa ylistäessä alettiin jakaa kunnia matkan parhaille. Malesia jätettiin suosiolla pois laskuista, koska siellä oltaisiin niin vähän aikaa (ja vieläpä kotiinlähtötunnelmissa), mutta muuten kisaan osallistuivat tasaväkisinä Los Angeles, Bali, Gili Air, Singapore, Chiang Mai, Bangkok, Koh Tao, Railay Beach, ja Koh Lipe. Omalta osaltani valintoja vaikeuttivat vielä New York, Miami ja San Francisco. 

Tuttuun tyyliin – päätökset eivät olleet helppoja ja ainakin minä olisin halunnut palkita kaikki (paitsi muutamat hölmöt hollantilaiset yöjunassa). Tältä ne matkan parhaat nyt kuitenkin sitten näyttää:

Paras ranta löytyi Koh Lipeltä. Sunrice Beachin vesi kaikessa kirkkaudessaan näytti epätodelliselle ja tuntui sitäkin mahtavammalle. Fiilis rannasta parani lukuisten uintireissujen kautta – valkoinen hiekkapohja laineili varpaiden alla rauhallisesti syvenevää rantaa kahlatessa ja turistit loistivat poissaolollaan. Muutama suloinen rantakoira piti järjestystä yllä.

Parhaalla snorklauspaikalla pääsi rannasta kahlaten seuraamaan kilpikonnien aamupalaa. Gili Airin Sunrice Beach laittoi muutenkin parastaan – tyynen pinnan alla saattoi nähdä kaloja lähes sateenkaaren väreissä ja vesi viilenti sopivasti auringon helliessä siniseltä taivaalta.

Vaikka kisa oli parhaan herkun tittelistä aivan hillitön, silti voittaja oli lopulta todella selkeä. Koh Taon satamassa aamiaiseksi napattu thaipannari banaani-kookos-suklaatäytteellä oli U P E A. Lupaan itselleni ja kanssaeläjille tavoitella samaa makukimaraa ensi kesänä mökin muurikkapannulla, sillä olisi sääli jättää ruokamaailman sielunsiskot ja -veljet ilman tällaista herkkua. Myös kunniapalkinnon ansainnut, Bayoke Sky-hotelliaamiaisella ihastuttanut, kookospudding on syytä mainita.

Positiivisia ylläreitä mahtui reissuun niin paljon, että parhaan yllätyksen jaettu kulta menee kolmeen osoitteeseen:

• Singaporessa muutaman yön edullinen, mutta kovin toimiva majoitus Fragnance Hotel Rosessa oli juuri sopiva, vaikka hinnan perusteella muuta olisi voinut epäilläkin. Siisti, ilmastointi, lähellä metroa – kaikki mitä vain nukkumiseen tarkoitetulta hotellihuoneelta voi vaatia.
• Singaporen Marina Bay Sandsin iltapäivätee kattoterassin klubilla herätti riemastusta. Jos tee tarkoittaakin rajatonta määrää shampanjaa, voiko siitä yllättyä negatiivisesti? 
• Railay Beach olikin rauhallinen ja hauska paikka ennakko-odotuksista poiketen. Ja kotoisa. Ihana kaikinpuolin. Ja täältäkin sai pannukakkua.

Parhaan turistirysän löytää Singaporesta – eläintarha oli tosiaan kokemisen arvoinen. Olin varautunut mielensäpahoittamisen mahdollisuuteen (eläimet pikkuhäkeissään on niin kovin surullista katseltavaa), mutta mitä vielä – paikkahan oli mainio! Tarhan asukkailla näytti olevan mukavat oltavat ja itsekin viihdyin viidakkomaisella eläintarha-alueella hyvin. Kokemus saa ehkä vähän miinusta Zoon ja Night Safarin väliin kyhätystä odottelutauosta, mutta ei niin paljoa, että jälkikäteen muistelisin sitä mitenkään pahalla. 

Aamupalojen parhaaksi voi nimetä vain yhden – Marima Bay Sands vie voiton tässäkin. Tuoretta ja virkistävän länsimaista kaikkien munakkaiden, nuudeleiden ja lettujen sekaan. Tarjoilut hävisivät kauneudessa vain kattoterassilta ihaillulle auringonnousulle.

 

…niinpä. Vaikka vasta hehkuin arjen ihanuutta, voin avoimesti tunnustaa, että oli siinä lomassakin omat juttunsa. Onneksi kotiinpaluu tarkoittaa aina mahdollisuutta suunnitella uutta matkaa, eikö niin?