Parhaat – osa 2

Keskenjäänyttä listaa jatkaakseni: tässä on osa 2 parhaista.

Koh Tao Grounded-joogastudion tunnit olivat ehdottomasti paras aktiviteetti. Ulos rakennettu katos tarjosi koko reissun mieleenjäävimmät hetket hyvinvoinnin parissa. Ihastuttavat ranskalaisopettajat ja meditaatio hymyilyttävät vielä viikkokausia ihan vain ajatuksenakin (oikeasti – havahduin hymyyni juuri!). Ihan pikkuisen voinen myös mainita thairuokakurssista ja surffitunneista – lähtisin milloin vaan uudestaan.

Parhaan vinkin saimme Hermosa Beachilla. Hostellin omistaja kannusti vuokraamaan pyörät ja ajamaan rantaa pitkin Santa Monicaan ja takaisin. Kympillä vuokratut rämäpyörät pelittivät ja vajaa 50 kilometriä oli ajettu yllättävän kevyesti. Reitin varrella käytiin syömässä muuten matkan parasta pizzaa (Joe’s) ja pidettiin iltapicnik rantaraitilla.

Paras maisema oli hankala – tiedättekös, tuli nähtyä niin paljon niin upeita paikkoja. On kuitenkin yksi, jonka nostan ehkä auringonlaskujen, auringonnousujen, vesiputousten, paratiisisaarien ja vilisevien katujen yläpuolelle. Nimittäin New York skyline. Vaikka oli tammikuun ennätyspakkaset, läpijäätyneet reidet, uskomaton tuuli, vuotava nenä ja nälkä, S I L T I sen näkeminen kannatti taas. Ah. I love NY.

Paras juoma tarttui mukaan Singaporessa. Metron yhteyteen avattu smoothie- ja mehubaari tarjosi ilahduttavan kattavan valikoiman aikalailla kaikkea, mitä hedelmistä vain mehustamalla tai soseuttamalla voi saada aikaan. Lyhyeksi jääneen Singapore-vierailun olisi toivonut jatkuvan edes hetken pidempään ihan vain tämän paikan takia. Tuoremehupohjaan blendattu avokadosmoothie oli ruokaisa ja yksinkertaisesti ihan järkyttävän maukas. Kotona onkin viimeisten viikkojen aikana nautittu joka aamu samantyylistä herkkua, ja muuton yhteydessä hankittavien välttämättömyyksien listalle (sänky, tuolit keittiön pöydän ympärille…) kipusi mehuprässi.

Parhaan aterian valinta sai aikaan runsaasti keskustelua. Söin ensimmäistä kertaa simpukoita Losissa ravintolassa, jonka konsepti kolahti todella kovaa. Kauppahallin kalatiskin näköinen, kymmeniä ja kymmeniä metrejä jatkunut kattaus suoraan merestä nostettua tarjottavaa, ja sanomalehdistä taiteiltavat pöytäliinat (omatoimisesti tietty) olivat ihastuttavan simppeli ja omalaatuinen yhdistelmä. Ja ruoka oli hyvää! Toisaalta taas, söin phat thaita lähes kyllästymiseen saakka (voiko niin edes käydä? sehän on ihan käsittämättömän hyvää), ja Joe’sin pizza tosiaan oli parasta pizzaa mitä olen koskaan syönyt… Myös Whole Foodsin salaattibuffaa on hankala voittaa.

Chiang Mai oli ehdottomasti vierailun arvoinen, ja nähtävää riitti. Täällä koettiin myös paras retki: päivän skootteriseikkailu vuorelle ja takaisin. Menopelin vuokraaminen oli vaivatonta ja halpaa. Skootterin vuokrannut mies antoi ystävällisesti kartan matkaan ja merkkasi mustekynällä paikat, joissa varmasti olisi poliiseja (jotka olisi hyvä turistina ratissa kiertää kaukaa). Liikenne on vasemmanpuoleinen, mutta kuskin ollessa luotettava (minä en olisi saanut ajaa kuin parkkipaikalla…) kaikki sujui alusta alkaen hyvin. Skootteri ei ollut maailman jykevintä tekoa: jyrkkää nousua tehdessä ohi kiiti niin perheitä kuin kauppiaitakin lasteineen – kaikki samanlaisilla skoottereilla – mutta meillä ei ollut kiire mihinkään. Ja mopo ei pettänyt – huipulla oli mahtavat näkymät ja alaspäin päästiin yhtä lujaa kuin muutkin. Toinen mainitsemisen arvoinen retki on Key Westiin tehty autoreissu. Jälkeenpäin pohdittiin, että eihän me edes tehty mitään, mutta eipä sitä juuri tarvinnutkaan. Hauska seura ja kauniit maisemat tekivät tehtävänsä.

Bonus: kaikki eläimet. Googlen pääkonttorilla pensaasta löytyi kolibri, Los Angelesissa viininmaisteluillalliselta saapuessa hotellin nurkilla odotti pesukarhu aivan valtavan suurine silmineen, ja Gili Airille matkatessa veneen viereen osunut delfiinisakki sai aikaan spontaanit innostusaplodit. Poislukematta kaikkia hotellikissoja, koiria ja iltaisin katonrajasta ilmaantuvia liskoja. Hienoja jokainen.

 

Ja silti koko reissun paras juttu on yllättävän helppo valita – nimittäin seura. Matka olisi ollut täysin päälaellaan ilman rakkaita ihmisiä. Kiitos S ja kiitos E!