Sokerihiiri tauolle

Toukokuu on pitänyt sisällään tavallista enemmän sietämistä – omaehtoista ja ei-niin-omaehtoista, elämän mukanaan tuomaa käsiteltävää, joka ei väistämättä saa hymyä huulille. Vappuna käyntiin pärähtänyt sokerilakko kuuluu ensimmäiseen kategoriaan.

Niin. Minä ja sokeri. Match made in somewhere far away – ainakin sille tuntuu, sillä tätä liittoa saa lähteä purkamaan kaksin käsin ja jostain todella kaukaa (eikä eropaperit siltikään mene läpi). On-off -peliä on jatkunut jo tovin – tuloksetta. Ei auttanut kuin ottaa kovat aseet käyttöön, ja julistaa suhteeseen tauko. Ihan täydellinen sellainen. Ei sokeria kuukauteen.

Ennen paussin aloitusta uskottelin itselleni (ja vielä enemmän poikaystävälleni) ettei tästä nyt niin tiukkaa tulisi. Miten väärässä olinkaan…

Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat levoton sekoitus tuskastelua ja hämmästelyä esiinnousevan makeanhimon kanssa. Laskin potentiaalisia tilanteita, joissa normaalisti olisin hakenut kotimatkalla muutaman suklaataatelin välipalaksi, tai käynyt ystävän kanssa pullakahvilla. Niitä oli monta (enemmän kuin odotin). Lähetin poikaystävälle kesken työpäivän viestejä, joissa sadattelin jo etukäteen sitä, kuinka pian alkavassa palaverissa olisi tarjoilu, johon en periaatteesta halunnut koskea (laskin äsken viestit – niitäkin oli monta). Näin niin todentuntuista unta retkahduksesta, että seuraavana päivänä jouduin tosissani miettimään kävinkö salireissulla karkkikaupan kautta vai en.

Kolmannella viikolla oli pakko ryhtyä ratkaisukeskeiseksi. Makeaa teki mieli, joten aloin kaivella sokerittomia vaihtoehtoreseptejä esiin. Kovaan kulutukseen nousivat jälleen banaaniletut (no, nämä nyt eivät koskaan ole poistuneet mihinkään), raaka Snickers, ja hieman uudemmat tutut – omenakaurakeksit ja SUKLAAMOUSSE. Näistä jälkimmäinen on jotain niin käsittämättömän hyvää, että heivaan kaikki sokeriherkut maailman tappiin saakka tämän alta (poikaystäväni hämmästeli muutama päivä reseptin löytymisen jälkeen, kuinka paljon puhetta voikaan saada aikaan tuotoksesta, joka pitää sisällään lähinnä avokadoa ja kaakaota. näemmä paljon, enkä malttaisi vieläkään lopettaa). Viikonloppujen aamiaisilla alkoi näkyä valoa.

Nyt, neljännen viikon puolivälissä, alan kuitenkin jo tunnustaa tosiasiat – ei tästä vielä kuukaudella selviä. Edessä taitaa olla paljon pidempi toipumisprosessi kuin osasin odottaa. Niin kai se on muissakin isoissa suhteissa. Tauko saa jatkua, kunnes olen valmis siirtymään eheänä eteenpäin.