Tavallinen tiistai

Uusi viikko on taas täällä! Viikonlopun levon jäljiltä tuntui helpottavan kevyelle orientoitua jälleen arkeen. Onneksi niin.

Tiistai on usein viikon lempparipäiviä, koska se tuo mieleeni erään entisen opettajani viisauden. 

Tavallinen tiistai määrittää sen, kuinka hyvin arjessaan viihtyy. 

Ajatus ylläolevan toteamuksen takana on vähintään pätevä. Maanantait tuppaavat olemaan monelle niitä päiviä, jolloin liian syvällistä analyysia elosta ei kannata alkaa tekemään (noh, onhan sekin jo viesti sinänsä), mutta tiistaina asiat on usein jo toisin toisin. Alkuviikon kankeudet on selätetty, ja energia valjastettu siihen, mikä tärkeälle tuntuu. Mikäli kuitenkin huomaa vielä tiistaista toiseen illallakin kyntävänsä maanantain kanssa samassa suossa katse kohti tulevaa viikonloppua, lienee paikallaan tehdä pieni matka omaan arkeen. 

Jokin tässä ajatuksessa on resonoinut jo vuosia, sillä huomaan ajattelevani sitä viikottain – joka tiistai. Tämä Tavallinen Tiistaini on sisältänyt helpotusta siitä, että juuri tänään valitsin kengiksi lenkkarit, ja vaihto myöhästyneestä bussista toiseen kävi juoksujalkaa. Se on tarkoittanut myös hyvää juttuhetkeä töissä, I H A N A A joogaa puolentoista viikon tauon jälkeen, kotimatkaa auringonlaskussa ja yhteistä illallista poikaystävän kanssa (ja sitä, että vihdoin ne jääkaapin tähteet on kokattu ja syöty, ja sitä iloa, jota kokee jämäruokien onnistuessa ihan järisyttävän hyvin. Miten ihmeessä ne on aina parhaita?). Ihan perusjuttuja vaan, mutta kaikki niin hiton kivoja.  

Viimeaikoina tiistaisin onkin tullut usein todettua tämä: tässä hetkessä on sitten hyvä. Ei enempää, eikä vähempää. Ja ihan vaan tuossa tavallisena tiistaina.