Tervetuloa uuteen kotiin!

Voi näitä viikonloppuja. 

Perjantaiyönä näytti hetken siltä, että pitkään ja hartaudella odotetut tupaantuliaiset saisi siirtää hamaan tulevaisuuteen. (Huonovointisesti) nukuttuja tunteja kertyi vaan muutamia, mutta ystävien vilpitön innostus juhlista ja hyvinvoinnin haltiakummien suopea suhtautuminen lauantain suunnitelmiin auttoivat kuitenkin selättämään pahimman väsymyksen ja taudin oireet, ja nauttimaan illasta. 

Ja tosissaan nautittiinkin. Illan mittaan kyläilijöitä saapui paikalle niin läheltä ja kaukaa – sekä vanhoja tuttuja että uusia ystäviä. Illan kaava oli se tavanomainen – viimetingassa valmistunut tarjoilu, kymmenet halaukset, äänekäs puheensorina ja (kerrankin riittävän aikainen) siirtymä keskustan ravintoloiden äärelle. 

Sunnuntaiaamun brunssi tarjosi vielä kuplivaa naurua ja loistavia pannukakkuja. 

Tuparilahjan virkaa toimittavat viinipullot töröttävät vielä toistaiseksi ikkunalaudalla sunnuntain kaihoisasta ilta-auringosta nautiskellen. Nyt kun suurimmat sotkut on siivottu ja aamupalan pekoninkäryt tuuletettu, voi itsekin siirtyä saman puuhan ääreen ja tyytyväisenä suunnata ajatusta tulevaan viikkoon. Omalla kohdalla se tarkoittaa vielä (hieman valitettavasti) huomisen lounaan valmistelua ja salikassin pakkaamista. Niin se maanantai taas tulee!