Haluaisin lasteni kokevan sitä kuuluisaa ”koko kylä kasvattaa” -mallia, jota itsekin elin lapsuudessani. Aivan elämäni viime kuukausiin asti olen ajatellut, että tämän yhteisöllisyyden perheelleni tarjoaa rauhanyhdistyksen toiminta ihan kultalautasella. Jossain mielessä se olisikin helppoa: tarkka viikkorytmi pyhäkouluineen, päiväkerhoineen, raamattuluokkineen, seuroineen, jatkuen vanhuuden päivien eläkeläiskerhoon asti. Kaveripiirit muotoutuvat melkein itsestään ja lasten kasvettua teini-ikään meidän vanhempien […]

Meitä on niin moneen junaan ja asemallekin jääviä. Erilaiset taipumuksemme, luonteenpiirteemme ja mielenkiinnon kohteemme määrittelevät usein esimerkiksi ammatinvalintaa, harrastuksia ja kaveripiirejä. Vaikka on virkistävää kohdata erilaisuutta, on myös palkitsevaa nautiskella mukavuusalueella vertaistuesta, itsensä toteuttamisesta ja tunteesta, että tulee täysin ymmärretyksi. Sopiva tasapaino näissä asioissa takaa mielekkään elämän. Nyt heitän sitten taas lestakortin pöytään! Pyydän heti […]

Maaret Kallio pohtii uusimmassa Lujasti Lempeä -blogikirjoituksessaan aikuisten lasten suhdetta vanhempiinsa. Hän kyseenalaistaa väitteen, että vanhemmat tekisivät aina parhaansa lapsen hoidossa ja kasvatuksessa. Näkökulma on yhtäaikaa armollinen ja ankara. Kukaan ei ole täydellinen eikä keneltäkään vaadita sitä. Kaikki vanhemmat ovat myös jonkun lapsia sekä omien olosuhteidensa ja aikansa lapsia. Toisaalta epätäydellisyyden toteaminen antaa aikuisille lapsille […]

KUKA OLEN: Nuori vanhoillislestadiolainen perheenäiti, joka on oman elämänsä henkisen ja hengellisen kasvuprosessin alussa.   MISTÄ KIRJOITAN: Äitiydestä, kasvamisesta, uskosta, tabuista, yhteiskunnasta, kulttuurista – kaikesta yhdessä ja erikseen.   MIKSI KIRJOITAN: Ajatusteni jäsentämiseksi ja keskustelun herättämiseksi. Tulevista keskustelunaiheista on joissakin piireissä vaikeaa puhua kasvotusten, joten anonyymiys on ainoa vaihtoehto. Itse olen saanut erilaisista blogeista ja […]