Kestovaippailua Osa 1

On ihailtavaa miten kestovaippailu on noussut pinnalle tässä vuosien kuluessa.

Esikoisemme syntyi 2006, jolloin saimme tuttavaperheeltä kassillisen kestovaippoja ennen vauvan syntymää. Kestovaippoja ei hirmuisesti mainostettu, saati puhuttu muistaakseni neuvolassa tai missään oppaissa. Eikä me taidettu kotona edes juuri puhua että käytetäänkö vai ei, niitä kun saatiin niin käyttöön ne tuli.

Vauva oli miltei nelikikoinen syntyessään, mutta silti kävi näin:

Liian isojahan ne rimpulareitiselle pojalle olivat (kuvassa taskuvaippa tarrakiinnityksellä),  ja lahkeensuusta aina falskasivat.

Tämäkin vaippa on vähän reilu, muttei niin pahasti (tarrakiinnitteinen sisävaippa, vaatii päälleen kuoren).

Kuorena meillä on käytetty paljon villiksiä, ne hengittävät muita materiaalia paremmin ja olen muutamaa kappaletta lukuunottamatta neulonut kaikki kolmen lapsen vaippavillikset itse.

Kuvassa hahtuvasta neulotut pitkät villikset (lokakuu), ja body laitettu päälle.

Keskimmäisen syntyessä oli vaippa-arsenaali hiukan kasvanut, ja itku tuli miltei ilosta-kaikki voivat vapaasti kuvitella montako vaippaa menee vastasyntyneellä ja 1v3kk ikäisellä-ettei kertiksiä tarvinnut ostaa kuin paketti kuukaudessa.

Alemmassa kuvassa villahousut+sisävaippa, keskimmäisenkin luottovarustus.

Ilahduttava kirppislöytö, meidän eka Fuzzi 1.5e (hinta noin 20e uutena), jonka ansiosta siirryttiin myös taskuvaippojen käyttämiseen isomman kanssa.

Ekan kuvan taskuvaippa keskimmäisen yllä, kesällä 2008 ikää noin 5kk.

Jossain vaiheessa ommeltiin kavereiden kanssa itsekin erilaisia vaippoja, tässä ensimmäinen vain neppareita vailla oleva kappale. Oli kivaa kun sai sellaisia kuoseja vaippoihin jotka oli mieleisiä, ja sopivan mallisia lapselle. Näitäkin on matalampia/korkeampia/leveämpiä/kapeampia. Tässä vaiheessa lapset olivat päiväkodissa, jonne vietiin kestovaippoja toiselle ja toiselle kertiksiä varmuudeksi unille/ulkoiluille.