1. luukku: Miksi viiniksi haluaisin Jeesuksen muuttavan veden?

 

Evankeliumitekstin innoittamana nautin lasillisen viiniä ja toisen vettä, cheers!

Looking For Mr. Darcy -blogin mitä ihastuttavin kirjoittaja Pari sannaa kysyi, että jos viettäisin päivän Jeesuksen kanssa, niin mitä viiniä haluaisin hänen tekevän vedestä. Hahaa, näen tässä tilaisuuden pieneen raamattutuntiin. Nyt tarkkana, mä opiskelin raamatuntutkimusta pääaineena yliopistossa, mun pitäis olla haka tässä! Jos menee ihan mäkeen, niin köh…opinnoista on aikaa ja mä keskityin Vanhaan testamenttiin.

Kertomus Kaanan häistä (Joh. 2:1.12) esiintyy vain Johanneksen evankeliumissa, mikä on Raamatun evankeliumiteksteistä nuorin ja eroaa merkittävästi muista kolmesta. Se on sävyltään kerronnallisempi, tarinallisempi. Muut kolme evankeliumia ovat hyvin yhtenäisiä keskenään, mutta Johanneksen evankeliumin teksti yltää suurempaan draaman kaareen. Se syö sen uskottavuutta, kun tutkitaan historiallista Jeesusta, mutta aatteen kannalta suuret kertomukset ovat yleensä vaikuttavampia ja tärkeämpiä kuin historiallinen totuus.

Veden muuttaminen viiniksi Kaanan häissä on Jeesuksen ensimmäinen julkinen ihmeteko. Häistä loppuu viini, ja Jeesus muuttaa vettä viiniksi vieraille juotavaksi.

Minua liikuttaa tekstissä sen kuvaama juhlan luonne ja Jeesuksen inhimillisyys. Kun viini loppuu, ja Jeesuksen äiti kehottaa poikaansa näyttämään ensimmäisen kerran jumalallisen luonteensa, Jeesus ensin torjuu äitinsä ehdotuksen. Näen siinä inhimillisen pelon ja epäröinnin, kun pitäisi astua suuriin saappaisiin. Jeesus sähähtää äidilleen, että tämä antaisi hänen olla. Jeesus oli aloittaessaan julkisen toimintansa noin kolmekymppinen. Kuvitelkaapa itsenne, kaikki kolmekymppiset, että tänään pitäisi nousta julkisuuteen tärkeään tehtävään. Huomenna tietäisitte lööppien huutavan teistä ja maailman seuraavan jokaista liikettänne. Minusta on liikuttavaa, että Jeesusta jännittää. Pelasta maailma ja silleen.

Marian reaktio tähän Jeesuksen reaktioon on myös kovin lempeä. Hän ei sano mitään, ilmoittaa vaan palvelijoille, että kun Jeesus tulee takaisin, nämä toimisivat kuten hän pyytää. Vanhempi tuntee lapsensa. Ehkä Maria oli tottunut, että Jeesus oli äkkipikainen, tiesi, että tätä jännitti, mutta luotti, että tämä myös keräisi rohkeutensa.

Teksti ei kerro, mikä saa Jeesuksen muuttamaan mielensä, mutta lopulta hän pyytää palvelijoita täyttämään astiat vedellä ja muuttaa sen viiniksi. Yksi vieraista toteaa, että se on parempaa viiniä kuin edellinen, ja että tämä on tavatonta, koska yleensä paras viini juotetaan vieraille ensimmäiseksi ja huonompi humaltuneelle sakille. Ehkä paremman viinin myöhemmäksi jättäminen on vertaus siitä, mitä kristinusko lupaa, armoa ja taivasta maallisen vaelluksen kaikkine vaivoineen jälkeen. En tiedä. Miksi vieras huomauttaa asiasta, en myöskään osaa sanoa. Haluaako hän moittia sulhasta vai kehua tätä?

Minua huvittaa, että kristillisyys on ajautunut maineeseen, jossa suhde alkoholiin nähdään ongelmallisena. Kaanan häiden kertomus on osoitus, että alkoholi on ollut tavallinen osa juhlimista juutalaisuudessa ja varhaiskristillisyydessä jo kauan sitten. Se on niin olennainen osa juhlia, että ihmeiden teko kannattaa aloittaa muuttamalla vesi viiniksi. Juhlille on aikansa ja arjelle toinen. Viinille on aikansa ja vedelle toinen.

Jos hengaisin Jeesuksen kanssa, ja se mulle lotrais vedestä viiniä, niin toivoisin valkkaria pinot gris -rypäleistä. Riesling olis kakkosvaihtoehto. Ja voin jakaa tässä hyvän sääntöni suhteessa veteen ja viiniin, mikä edesauttaa lievittämään darraoireita: jokaisen nautitun alkoholiannoksen jälkeen lasi vettä ennen seuraavaa. Pysyy nestetasapaino jotenkin kohdillaan.

Hemuli