2. luukku: Miten voin auttaa?

Joulukalenterimme toisen luukun kysymyksen esitti Maaren S blogista 439 päivää. Kysymys kuuluu: onko jotain keräyksiä mihin voi osallistua tai voiko ylipäänsä kirkon kautta antaa apua/avustusta muille?

Aivan ensimmäisenä haluaisin mainita kirkon (ympäri vuoden ja joskus vuorokauden) tekemän diakoniatyön. En todellakaan itse käsitä sen laajuutta ja merkitystä, olen törmännyt siihen monta monituista kertaa aika kummallisissakin paikoissa. Seurakuntavaalien yhteydessä kerrottiin että diakoniatyöntekijät tapasivat ihmisiä luottamuksellisesti 650 000 kertaa, kerhoissa on tavattu miljoona (1 000 000) kävijää, perhetyössä autettu 17 000:a perheenjäsentä.

Diakonian toimintatavat vaihtelevat paikkakunnittain, se saattaa olla esimerkiksi velka- tai perheneuvontaa, vankiladiakoniaa tai päihdekuntoutusta, vammais- tai mielenterveyspalveluita, laitosdiakoniaa, asuttamispalveluita ja niin edelleen. Ota yhteyttä paikallisen seurakuntasi diakoneihin tai kehen tahansa työntekijään jos koet, että sinulla olisi tarvetta jollekkin näistä muodoista, tai jos voisit olla siinä mukana.

Olen ymmärtänyt että aika monelle pelkästään tämä on jo syy maksaa kirkollisveroa. On myös näkemyksiä, joiden mukaan yhteiskunta on liian riippuvainen kirkon diakoniatyöstä ja se pitäisi järjestää uudelleen. Jos sinä haluat tukea tätä työtä, voit tehdä sen täältä .

Erityisiä joulunajan keräyksiä nostan esille kaksi.

Kauneimmat joululaulut on suomalaisille ehkä tutuin. Sen järjestää Suomen lähetysseura. Tänä vuonna varoja kerätään kehitysmaiden äideille. 

Kirkon ulkomaanapu järjestää toisenlaisen lahjan lisäksi mahdollisuden toisenlaiseen jouluun. Sen yksinkertaistettuna ajatuksena on vaihtaa lahjat lahjoituksiin, jotka menevät kehitysmaiden köyhimpien ihmisten koulutukseen.

Minun on helppo kannustaa sinua mahdollisuuksiesi mukaan osallistumaan näihin keräyksiin. Kirkko edustaa minulle (ideaalina) rakkauden jatkuvaa esilläpitämistä ja heikoimman puolelle asettumista. Maailmanlaajuiseen epätasa-arvoon puuttumista ja totuttujen toimintatapojen koettelemista, onko tämä miten on aina tehty, todella hyvä? Nykyistä suomalaista evankelis-luterilaista kirkkoa on helppoa ja yleistäkin kritisoida näiden arvojen unohtamisesta, suuntaan tai toiseen. Se on hyvä, ilman sitä muutos ja keskustelu olisi nykyistäkin hitaampaa ja mahdottomampaa.

-Juudit