Ehkä en tule hulluksi
Tiedeykkösen ohjelmassa toimittaja Leena Mattila haastattelee psykiatri, kirjailija Claes Anderssonia. Andersson puhuu siitä, miten toisen ihmisen voi tehdä hulluksi. Hän pohjaa huomionsa Gregory Batesonin kaksoissidonnaisuusteoriaan. Kaksoissitova viestintä tarkoittaa tilannetta, jossa ihminen sanoo jotain, mutta viestittää päinvastaista jollakin toisella tai joillakin toisilla kommunikointitavoilla. Tilanteessa viestin vastaanottajalle syntyy voimakkaita, keskenään ristiriidassa olevia tunteita. Esimerkiksi vaimo voi kertoa rakastavansa miestään, mutta samalla osoittaa tälle eleillään vastenmielisyyttä. Erityisen vahingollista ja yleistä tällainen viestintä on Anderssonin mukaan ihmissuhteissa, jotka ovat kaikkein merkittävimpiä. Ristiriitaisia viestejä vastaanottavalle ihmiselle muodostuu kaksoissitovan viestinnän seurauksensa vaikea sisäinen ambivalenssi. Pitkään jatkuvana ja voimakkaana tuo ristiriita voi tehdä ihmisen hulluksi.
Narsistin puoliso, alkoholistin sisarus, kiusaavan pomon alainen, epäterveen uskonnollisen yhteisön jäsen: he kaikki voivat kärsiä kaksoissitovan viestinnän vuoksi. Muun muassa muiden syyllistäminen ja oman syyllisyyden kieltäminen, piiloaggressiivisuus, marttyyrin roolin ottaminen ja pakonomainen positiivisuus aiheuttavat kanssaihmisissä sisäisiä ristiriitoja. Tällaiseen tilanteeseen ajautuvalla aikuisella on (ainakin periaatteessa) mahdollisuus lähteä vaikeasta suhteesta. Täysivaltaisen ihmisen joutuminen uhrin asemaan on myös hänestä itsestään kiinni. Usein tilanteeseen tarvitaan kuitenkin jokin ulkopuolinen tekijä, joka antaa uhrille voiman jättää tuo positio. Lapsi sen sijaan on aikuista haavoittuvaisempi.
Kirjoitin jokin aika sitten päivityksen: Jokainen kehu on vaatimus. Päivityksestä sukeutui hyvä keskustelu. Ystäväni linkkasi siihen Jari Sinkkosen tekstin, jossa psykiatri toteaa sanallisten kehujen olevan lapselle vahingollisia, jos kehonkieli kertoo muuta. Ilmeet, äänenpaino ja kosketus ovat vähintään yhtä merkittäviä viestin välittäjiä kuin sanat. Lapsi tarvitsee vanhempiensa haltioituneita katseita. Sinkkonen myös huomauttaa: Turha kehuminen voi – päinvastoin kuin on tarkoitus – vaurioittaa lapsen itsetuntoa. Vanhemmat eivät silloin kehu lapsen tekemistä vaan siitä luomaansa kuvaa. He sijoittavat lapseen odotuksiaan ja mielikuviaan, idealisoivat häntä ohi sen, mitä hän oikeasti on ja osaa. Tunnistan molemmat Sinkkosen väitteet. Todellisuuteen perustumattomat ja tyhjät kehut tekevät minussa asuvan lapsen hätääntyneeksi. Lapsen kokemus on niin voimakas, että aikuinen minänikään ei kykene ottamaan edes kehuja vastaan ahdistumatta. Jokainen kehu tuntuu yhä vaatimukselta.
Andersson puhuu ohjelmassa myös luovasta työstä ja taiteesta. Kaksoissitova viestintä, rivien välissä olevat merkitykset, katseen viestit ja ääneenlausumattomat salaisuudet ovat kaikki hyvän draaman aineksia, kirjailija toteaa. Taide tarvitsee hulluutta. Se on asia, joka meitä kiehtoo. Kuitenkaan ei ole itsetarkoituksellista tehdä kenenkään toisen tai omasta elämästään vaikeaa, jotta saisi kasaan draaman ainekset. Elämä on niin hurja ja epäreilu juttu, että se lyö varmasti jokaisen ihmisen rähmälleen moneen kertaan, vaikka yrittäisimme aina toimia rehellisesti ja hyvin. Ihminen epäonnistuu ja taide löytää polttoaineensa.
Haastattelun lopuksi Andersson sanoo: Kirjoittaminen on tapa saada näkyviin se, mistä on kysymys. En tiedä, mitä mieltä olen asioista ennen kuin olen kirjoittanut sen. Kirjoitin muutama viikko sitten saman ajatuksen eri sanoin: Kirjoittaminen selventää kaaoksessa olevaa mieltäni. Se luo hetkellistä järjestystä ja saa minut ymmärtämään itseäni. Taide on minulle keino kertoa itseni yhä uudelleen. Se on voima, jolla olen muuttanut ja muutan omaa tarinaani. Ehkä kehutkin lakkaavat tuntumasta vaatimuksilta, kun olen kirjoittanut, piirtänyt tai tanssinut ulos niiden aiheuttaman ahdistuksen. Ehkä rakkaus alkaa tarkoittaa kontrollin sijaan vapautta, kun olen kuunnellut riittävän paljon siitä kertovaa musiikkia ja nähnyt tarpeeksi monia teatteriesityksiä. Ehkä elän vielä onnellista elämää. Ehkä en tule hulluksi.
https://www.youtube.com/watch?v=V1bFr2SWP1I
– Mirka Maaria
Kuva täältä.
