Elegia
Tällä viikolla haemme innoistusta toisten Oisko tulta-blogistien vanhoista kirjoituksista. Viime talvena Hemuli pohdiskeli sitä, miten masentavia virsien sanoitukset saattavat olla. Virret puhuttelevat ihmisiä koko ajan vähemmän ja siihen on monia syitä. Ja siitä on turha syyttää sitä, joka sanoo, että ei pidä virsistä. Jos ei ole kasvanut kiinni virsiperinteeseen, niin minkä sille aikuisena mahtaa.
Lastenvirret ovat monille vielä tuttuja ja kastejuhlissa laulaa luikautetaan helposti joukolla Ystävä sä lapsien (492) tai Jumalan kämmenellä (499). Mutta yhä harvempi vihkipari haluaa vihkivirren ja usein omaiset sanovat siunauskeskustelussa, että tahtoisivat hautajaisiin muuta musiikkia kuin virsiä.
Kuka voi sanoa toiselle, että tämä on väärässä, jos hänen mielestänsä Satumaatango puhuu taivaasta, Jumalasta ja jälleennäkemisen riemusta. Ei pappi tai kanttori saa päättää omaisten puolesta, minkä laulun tulee heitä lohduttaa ja mitkä ovat ainoat oikeat sanat kuvailemaan kuoleman jälkeistä elämää.
Hautajaisiin ihmiset kaipaavat musiikkia, joka sanoittaa heidän suruansa tilanteessa, jossa sanoja on vaikea löytää. Usein omaiset kertovat, että virret ovat heille aivan vieraita. On vaikea sanoa silloin, että jos otetaan kuitenkin nämä hautajaiset oppimiskokemuksena ja lauletaan kaikesta huolimatta Matkamies maan (631).
Minä löydän virsistä niitä, joita mielelläni kuulen. Löydän Jumalan myös aivan muista lauluista. Ainakin nämä virsikirjan ulkopuolelta löytyvät laulut olen kuullut hautajaisissa tai muistotilaisuudessa soitettavan:
Kari Tapio: Myrskyn jälkeen
Hector: Mandoliinimies
Celine Dion: My heart will go on
Louis Armstrong: What a wonderful world
Jenni Vartiainen: Missä muruseni on
Edith Piaf: Hymni rakkaudelle
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Elegia
Mikä puhuttelisi surun hetkellä sinua, virsi tai muu?
Nanna H.