Elitistidyykkaus
Löytökukat!
Olen parin kuukauden aikana dyykkannut kaksi kertaa ihanan kukkakimpun kotiin. Läheisen torin kukkakauppias on huomaavainen, kun jättää ”viimeistä käyttöpäivää” lähestyvät kukat tarjolle roskiksen viereen.
Olen dyykannut myös melkein koko kodin sisustuksen; senkin, keinutuolin, nojatuolin, baarijakkaroita ja huikeimpana löytönä yli puoli metriä korkean gepardikoristepatsaan!
Olen minä ruokaakin dyykannut, Lontoossa kahvilan suljettua roskiksesta löytyi läjä kolmioleipiä ilmatiivisti pakattuna, nam. Ystäväni löysivät kerran supermarketin roskiksesta kilokaupalla karkkipusseja.
Minä olen etuoikeutettu, koska dyykkaus on minulle vain harrastus, eräänlainen urbaani aarteenetsintäleikki. Oikeasti minun ei tarvitsisi etsiä rukoaa tai muutakaan roskiksista. Mutta monen täytyy. Ihan Suomessakin vähävaraisimmat saattavat säästää kuluissa hirveästi sen tähden, että roskien joukosta löytyy paljon käyttökelpoista tavaraa ja elintarviketta.
Kolmisen vuotta sitten itä-Nairobin slummeissa näin paljon ihmisiä, lapsiakin, jotka etsivät käyttökelpoista tavaraa myytäväksi kaatopaikka-alueilta. Tämä on tavallista kehitysmaissa, ihmiset omatoimisesti tai palkattuina viettävät pitkän päivän jättimäisillä kaatopaikoilla myytäväksi kelpaavaa tavaraa etsien. Siinä on suuri terveysriksi, sillä kaatopaikka tietysti kuhisee pöpöjä, jotka ovat omiaan sairastuttamaan siellä elantonsa tähden kahlaavat ihmiset.
Millaisia kokemuksia sinulla on dyykkaamisesta? Oletko tehnyt upeita sisustuslöytöjä roskalavoilta?
Mikä on huikein roskislöytösi?
Nämäkin, dyykattu!
Hemuli