Elitistidyykkaus

kukat1_0.jpg

Löytökukat!

Olen parin kuukauden aikana dyykkannut kaksi kertaa ihanan kukkakimpun kotiin. Läheisen torin kukkakauppias on huomaavainen, kun jättää ”viimeistä käyttöpäivää” lähestyvät kukat tarjolle roskiksen viereen.

Olen dyykannut myös melkein koko kodin sisustuksen; senkin, keinutuolin, nojatuolin, baarijakkaroita ja huikeimpana löytönä yli puoli metriä korkean gepardikoristepatsaan!

Olen minä ruokaakin dyykannut, Lontoossa kahvilan suljettua roskiksesta löytyi läjä kolmioleipiä ilmatiivisti pakattuna, nam. Ystäväni löysivät kerran supermarketin roskiksesta kilokaupalla karkkipusseja.

Minä olen etuoikeutettu, koska dyykkaus on minulle vain harrastus, eräänlainen urbaani aarteenetsintäleikki. Oikeasti minun ei tarvitsisi etsiä rukoaa tai muutakaan roskiksista. Mutta monen täytyy. Ihan Suomessakin vähävaraisimmat saattavat säästää kuluissa hirveästi sen tähden, että roskien joukosta löytyy paljon käyttökelpoista tavaraa ja elintarviketta.

Kolmisen vuotta sitten itä-Nairobin slummeissa näin paljon ihmisiä, lapsiakin, jotka etsivät käyttökelpoista tavaraa myytäväksi kaatopaikka-alueilta. Tämä on tavallista kehitysmaissa, ihmiset omatoimisesti tai palkattuina viettävät pitkän päivän jättimäisillä kaatopaikoilla myytäväksi kelpaavaa tavaraa etsien. Siinä on suuri terveysriksi, sillä kaatopaikka tietysti kuhisee pöpöjä, jotka ovat omiaan sairastuttamaan siellä elantonsa tähden kahlaavat ihmiset.

Millaisia kokemuksia sinulla on dyykkaamisesta? Oletko tehnyt upeita sisustuslöytöjä roskalavoilta?

Mikä on huikein roskislöytösi?

kukat2_0.jpg

Nämäkin, dyykattu!

Hemuli

 

Kommentit (5)
  1. Vierailijaemilia
    25.10.2013, 15:40

    Me ollaan löydetty esimerkiks uudet turvasaappaat, jotain antiikkihuonekaluja, pyöriä ja kivoja tauluja. Yleensä ei oo rahaa ostaa juustoa kun se on niin kallista, ja onkin mahtavaa kun joskus ollaan löydetty roskista jotain super kalliita juustoja hirvee kasa. Ja kerran ehkä 30 purkkia Skyr-rahkaa. Viime jouluna löytyi myös aattona kaupan sulkemisen jälkeen lohta, kinkkuja yms joissa oli päiväys vasta parin päivän päähän. Älytöntä.

  2. Kiva aihe, lempiaihe. Minäkin olen dyykannut monenlaista. Iloiseksi tulin, kun löysin punaiset, keinonahkaiset 1970-luvun nukenrattaat. Ei niillä kukaan enää leiki, mutta edelleen ovat olohuoneessa näkyvillä. Lapsille löysin taannoin myös vanhoja puisia päiväkodin pikkutuoleja, maalasin ne uuteen uskoon ja naulasin irtonaiset istuinlevyt kiinni. Lisäksi olen dyykannut arabian astioita, kirjoja jne. Suurin osa kalusteistamme on maksanut 0 eurosta muutamaan kymppiin, jotenkin tulen onnelliseksi niiden löytöjen keskellä. Nautin myös ajatuksesta, että tavaroilla on tarina, jota minä ne tiedä, jonka voin kuvitella. Läheiseni naureskelevat toisinaan tälle huvilleni, mutta mitäpä siitä, se on kivaa. 

    1. Anna naureskella, ne ei vaan tajuu. 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *