Harhaoppeja

maten-sarjakuva_2404012_1.jpg

Kirkon piirissä viestintä on usein vaikeaselkoista, hankalaa ja monitulkintaista.
Kirkko opettaa mitä opettaa, mutta kukaan ei tunnu tietävän mitä se opettaa.
Kieli on arjelle outoa ja ihmiset vieraantuvat toisistaan ja yhteisöstä.
Kuinka moni muistaa enää, että kyse on lopulta siitä, että…

 

maten-sarjakuva_240412_2.jpg

…pidetään heikommasta huolta…

maten-sarjakuva_2404012_3.jpg

…itketään itkevien kanssa…

maten-sarjakuva_2404012_4.jpg

…ja siinä välissä yritetään elää yhdessä ihmisiksi.

 

Matteuksen aiemmat sarjakuvat:

Samanmielistä päiväkahviseuraa
Jumala loi naisen
Unettoman iltarukous
Mitä kertoa riitelevästä kirkosta

www.matteuspentti.com © Matteus Pentti 2012

suhteet oma-elama suosittelen syvallista
Kommentit (6)
  1. Minulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan, että puhutaan asioista arkisesti ja ihmisten ymmärtämällä tavalla (eikös se ollut uskonpuhdistajankin intressi?). Päinvastoin, on erinomaista jos ihmiset ymmärtävät mitä henkilökohtaisella tasolla tarkoittaa se, että Jumala armahtaa meitä Jeesuksen tähden ja antaa meille syntivelkamme anteeksi, jottei meidän tarvitse kohdata sitä Jumalan vihaa (niin juuri), joka Raamatun mukaan ilmestyy taivaasta kaikkea vääryyttä kohtaan.

    Mutta armahtaa mistä? Miksi minua pitäisi armahtaa jostain kun enhän minä ole paha ihminen enkä rikollinen, en ole tappanut ketään jne? Mitä syntiä minä olen tehnyt? Mikä ylipäätään on syntiä, miten se määritellään? Määritelläänkö se esim (yhteiskunnan) laissa? Jos minä en ole tehnyt sellaista rikosta, josta joutuu vankilaan (esim. murha), niin eikös kaikki ole OK?

    Mahdanko tulkita ns. modernin nykyihmisen ajatuksenkulkua, jolle ei välttämättä ole itsestäänselvää se, että Jumala on pyhä eikä Hän voi ns. katsoa läpi sormien mitään rikkomusta, pienintäkään kohdistui se sitten Jumalaan, lähimmäiseemme tai vaikkapa luontoon?
    Miten selvitä siitä ahdistuksesta, että kerran minun on oltava koko elämäni suhteen Jumalan edessä – Hänen, joka tietää jokaisen sanan ja ajatuksenikin? Ja miten saada rauha sielulleen sen suhteen, että olen monia lähimmäisiäni vastaan rikkonut ja tehnyt väärin – korvaanko sen heille tekemällä jatkossa oikein vai miten?

  2. Ja sehän tämä jutun juju on. Minua on alkanut yhä enemmän kiinnostamaan se, mitä merkityksia esim. käsitteiden ’synti’, ’Kristus’ ja ’pyhä’ takana on. Eikö se ole juuri ’syntiä’, jos ihmiset eivät auta toisiaan ja kulkevat ohi, ja ’pyhyys’ siitä, kun ihmiset kohtaavat ja koskettavat toisiaan.

    Minä olen kasvanut ja oppinut jossain määrin ymmärtämään kirkon käyttämää kieltä, mutta uskon että samoista asioista voisi puhua myös arkisemmin menettämättä sanoman merkitystä. Olisikohan se mahdollista?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *