Hokkus pokkus -temppu

Minä sain lapsena lahjaksi taikurin välineet. Esitin taikatemppuja vanhemmilleni olohuoneessa. Taika tuli tehdä suurella hartaudella ja lopuksi piti sanoa taikasana, abragadabra,  hokkus pokkus tai simsalabim. Ilman taikasanaa temppu ei tietenkään voinut onnistua. Tärkeintä minulle oli tietysti se, että tulin nähdyksi ja äiti ja isä katsoivat minua hyväksyvästi, kun esiinnyin.

Pienenä minä rukoilin iltaisin vuoteessani kaikkien mahdollisten tuttujen ihmisten puolesta, vanhempieni, veljeni, isovanhempieni ja ystävieni puolesta. Tärkeää oli myös mainita eläimiä, jotka olivat minulle rakkaita. Äitini sanoi, että erityisiä rukouksia minulta saivat usein koirat, puput, oravat ja siilit. Jos joku tärkeä unohtui, rukous piti aloittaa alusta. Tietysti rukous sinetöitiin sanomalla aamen. Eli suomeksi sanottuna näin tapahtukoon.

Joku sanoi minulle joskus myöhemmin, että rukous täytyy päättää sanomalla Jeesuksen Kristuksen nimessä aamen. Tämä siksi, että omissa nimissä ihmisellä ei kuulemma ole asiaa suurta Jumalaa puhutella, mutta Jeesuksen nimen turvin on lupa rukoilla. Minä kauhistuin, että olivatko kaikki rukoukseni kaikuneet kuuroille korville, kun en ollut päättänyt rukouksiani juuri oikeisiin sanoihin.

Sanotaan, että taikasana hokkus pokkus tulee latinan kielestä. Pappi on ehtoollista asettaessaan sanonut latinaksi Hoc est corpus meum eli tämä on minun ruumiini. Kansan suussa vieraat sanat ovat vääntyneet hokkus pokkukseksi. Kerrotaan myös, että sana abrakadabra olisi peräsin aramean kielestä, sanoista avrah kedabra, mikä tarkoittaa luon sanoillani, koska Jumala on luonut maailman tyhjästä. Arabiaksi Jumalan nimeen rukoillaan  Bismillahi al rahman al rahim. Simsalabim.

Joskus tuntuu, että rukous on joillekin ihmisille kuin loitsu, joka pitää lukea kaikkien taikuuden lakien mukaan, jotta Jumala kuulisi. Ehkä juuri sen vuoksi jotkut ihmiset sanovat, että eivät osaa rukoilla. Olen kuullut ihmisten kysyvän, että voiko rukous jäädä kuulematta sen vuoksi, että rukoillessa kädet eivät olleet ristissä.

Työpaikkani ovella olevaan rukouspyyntöjen laatikkoon tulee joka viikko monta kymmentä rukousta eri ihmisiltä. Rukoilen niiden kaikkien puolesta, mutta harvemmin saan tietää täyttyivätkö ihmisten pyynnöt. Usein tärkeintä olisi vain se, että saisimme tulla nähdyksi ja meitä katsottaisiin hyväksyvästi.

Kuva: Blogspot, Pragmatically charged