Kuumottaa sanoa se

Tätä blogia suunnitellessa meillä oli ongelma sanan ”kristillinen” kanssa. Ihan ymmärrettävää? Joo niin olisi, ellei meistä kaikki olisi kristittyjä, kaikki yhtä lukuun ottamatta kirkon työntekijöitä, neljä pappeja.

– Mitä tää meijän blogi niinku käsittelee? Kristillistä kulttuuria?

– Kuulostaa kirkossa käymiseltä.

– Nooo, kristillisiä ihmissuhteita?

– Kuulostaa seksistä pidättäytymiseltä.

– No miten ois kristillinen lifestyle?

– Joo, synnintuntoista sisustamista! Koti kuntoon Jeesuksen kanssa: Eilen tapetoin olohuoneen Laura Ashleylla, mutta tänä aamuna hävetti. Katsoin niitä jättikukkia ja ajattelin naisruumiinosia. Tuli saastainen olo. Rakas Taivaan Isä, menen taas Ikeaan…

Joka toisella kaverillani on ollut kauhea Jeesusta tuputtava uskonnonopettaja, helvetillä pelotellut rippipappi tai joku muu huurupäinen kristitty kontakti. Sitten on media, joka nostaa Raamatulla pieksevät, lapsia ahdistelevat, naisia syrjivät ja homoja vihaavat kristityt puheenaiheeksi. Puhumattakaan kristinuskon nimissä käydyistä sodista, alkuperäiskulttuurien tuhoamisista, kirkon arveluttavasta vallasta ja ties mistä.

Niin että alkaako hahmottua, miksi meillä on vähän ongelmia käyttää niitä kristi-alkuisia sanoja? Kaikki tuo kuona on totta ja sitä edelleen tehdään otsikon ”Kristinusko” alla.

Mutta kun se ei ole koko totuus. Kristityissä, kirkossa on lukuisia ihmisiä, jotka elävät tavallista elämää, epätavallista elämää, eivät tuomitse toisia ihmisiä, eivät kerro mustavalkoisia totuuksia siitä, mikä on oikein tai väärin, hae oikeutusta omille näkemyksilleen sotkemalla sen Jumalan tahtoon, koe toisia uskontoja uhkana, ihmisiä, jotka vain jollain, usein hyvin selittämättömällä tavalla, uskovat tai ainakin epäilevät jonkin ihmistä suuremman olevan jossain. Eikä sitä jotain tarvitse tiivistää tai kahlita mihinkään tekstiin tai opinkappaleeseen.

Nämäkin ihmiset erehtyvät, heillä on ennakkoluuloja, sanovat typeriä asioita, tekevät huonoja valintoja, ovat pinnallisia, eivät he mitään pyhimyksiä ole. Missä nämä ihmiset ovat? No tässä meitä on.

Noin, olipa aloitus. Yritän kirjoittaa kevyempiä juttuja jatkossa. Katsotaan, mikä sytyttää.

 

raamattu400px.jpg                                   Hakkaa tällä vaikka nauloja seinään, älä ihmisiä.

puheenaiheet syvallista
Kommentit (51)
  1. Eikös Paavalikin käskenyt välttämään näkemyskiistoja? En nyt muista kohtaa Raamatusta, mutta vedottiin siihen että sydämen asenne on pelastuksen kannalta ratkaiseva, eikä se kuka on oikeassa, koska näkemys- ja tulkintaeroja tulee olemaan joka seurakunnan sisällä.

  2. Kyllä kysyä saa, vaikeita ja syvällisiäkin kysymyksiä. Mutta alustana tämä Lily ei ehkä ole paras kysy ja vastaa-palsta. Osa meistä, jotka täällä kirjoittavat, ovat myös ev.lut. kirkon facebook-sivulla chatissä töissä ja siellä esimerkiksi tuollaisia kysymyksiä varten. Olen ollut usein todistamassa sitä, että tällaisella palstalla, jossa kaikki näkyy kaikille, joku tulee loukatuksi kysyttyään vakavan kysymyksen omaan uskoonsa liittyen. Koska tällaiset julkiset palstat vetävät puoleensa myös monia, jotka haluavat vain provosoida tai haluvat sanoa kysyjälle välittömästi, että sinun uskosi on väärää tms. Minä en missään nimessä vastusta vakavaa puhetta Jumalasta ja vakavia kysymyksiä, ei varmasti kukaan meistä. Mutta verkossa työskennellessä olen huomannut, että uskosta puhuttaessa keskustelussa pysyy parhaiten hyvä ja rakentava henki yllä, kun keskustelua ei käydä niin, että kuka tahansa voi anonyymisti tulla ”huutelemaan” jotain väliin. Siksi me alunperin ajateltiin, että tämä Lily voisi olla sellainen vähän kevyemmän keskustelun paikka. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö täälläkin saisi puhua Jumalasta ja uskosta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *