Miksi on pahaa?

 

Nälkä, valehtelu, sairaudet, pettäminen, sodat, painostus, sorto, murhat, kiusaaminen, väkivalta, ihmisoikeusloukkaukset, syrjintä, pettäminen, ohittaminen, luonnonkatastrofit, sensuuri, epäluottamus, vapaudenriisto, aseteollisuus,

Listan asioista toiset kuuluvat yhteen vahvasti, toiset heikommin. Kaikkia niitä yhdistää se, että uskon että maailma voisi olla parempi paikka ilman niitä. Minusta ne kaikki ovat pahoja, huonoja ja epämiellyttäviä asioita. Yksi vaihtoehto voisi olla listata ne sen mukaan, mihin asioihin yksilö voi vaikuttaa ja mihin ei, mikä on sattumaa ja mikä valintaa. Sellainen jaottelu on kuitenkin samalla yksi vaikeimmista, kokeiles itse.

Miksi ihmeessä on pahaa?

Ehkä toistaiseksi vakavimman Jumala-kriisini sai aikaiseksi minulle aikaisemmin tuntematon brittiläinen koomikko, näyttelijä, kirjailija ja ohjaaja Stephen Fry, joka kertoi omasta jumala-kuvastaan haastattelussa The Meaning Of Life with Gay Burne. 

Burne kysyy Frylta, että jos kaikesta huolimatta hän kuolemansa jälkeen löytäisi itsensä taivaan portilta Jumalan edestä, mitä hän sanoisi.

Fryn vastaus vapaasti suomennettuna:

”Lapsia, joilla on luusyöpä, mistä siinä on oikein kyse? Kuinka kehtaat! Kuinka kehtaat luoda maailman, jossa on kurjuutta, joka ei ole meidän oma vikamme? Se ei ole oikein, se on kerta kaikkiaan pahuutta. Miksi minun pitäisi kunnioittaa oikukasta ja kapeakatseista Jumalaa, joka luo maailman joka on täynnä epäoikeudenmukaisuutta ja kipua?”

Niin, todellakin; Jos Jumala on kaikkivaltias ja kaikkivoipa ja niin edelleen, miksi tuota kaikkea tapahtuu ja on ja se jatkuu?

Perinteisesti olen saanut vastauksen että pahuus johtuu synnistä ja synti asuu ihmisessä ja aiheesta ja aiheen vierestä oli viimeksi eilen Hemulin postauksessa vilkasta keskustelua. 

Hyvin pitkään yhdyin tuohon syntikäsitykseen, vaikka en siltikään yhtään ymmärtänyt että miksi syntiä sitten pitää olla olemassa jos on kaikkivaltias Jumalakin. Silloin ”minä en tätä asiaa ymmärrä, mutta haluan olla uskomassa” oli ehkä vallitsevampi osa hengellistä elämääni ja se tarkoitti käytännössä (pahuuden lisäksi monien muiden) asioiden ajattelun ohittamista tuolla kommentilla.

Enää en pysty. Toisinaan on kyllä pakko päästää irti ja luottaa ja heittäytyä ja yrittää minimoida pahaa omassa arjessaan mutta kun se on mahdottomuus ja ei riipu minusta, pulassa ollaan. Toiminta ja epäoikeudenmukaisuuksien esiintuominen helpottaa joskus mutta ei aina.

Itse ristiriitaa se ei helpota. Ymmärrystä se ei monestikaan lisää. Vastauksia vielä vähemmän. Pahuuden alkulähdettä etsin vaihtelevasti ihmisestä, Jumalasta, Saatanasta, karmasta ja jostain sieltä väliltä. On vaikea hyväksyä, että ihmisen kykenemättömyys täydellisyyteen ja toisen ihmisen ymmärtämiseen johtaa niin järkyttäviin esimerkkeihin sorrosta ja sodasta.

Hyvää minun maailmassani on musiikki, ihmiset, joiden kanssa esimerkiksi tästä asiasta voi vapaasti puhua, ihmiset, joiden kanssa voi puhua muistakin asioista, metsät, vihreys, aurinko, lumi, pilvet, oppiminen, yllätykset, värit, ruoka, pyöräily, yhdessä tekeminen, vastuunkanto, toisen kokemuksen tunnustaminen ja kunnioittaminen, asioiden julkituominen, yksinäisyyden helpottaminen, rauha, rakkaus ja toivo. Sitä sain tänään kun kirjastolta lähtiessäni törmäsin ystävään, jonka olin nähnyt viimeksi viime vuonna ja joka tuli minulle kylään ja söimme mansikkajäätelöä.

­-Juudit