Miten saan miehen mukaan pariterapiaan?

mies_pariteapiassa.jpg

Aika-ajoin minulta kysytään vinkkiä tuohon mieskysymykseen.

Ja kyllä, olen törmännyt puolipakotettuun joskus parisuhdekurssin ensimmäisessä kokoontumisessa tai pariterapian vastaanotolla. Hänet on lahjottu tai kiristetty, uhattu erolla, ellei…. Useimmiten tämä pakotettu on tosiaan mies. Joskus hän sanoo sen ääneen, mutta toisinaan viestittää vain olemuksellaan:

”Jaahas täällä minut haukutaan lyttyyn, ollaan naisen puolella, naisten alueella, naisten keinoilla ja yritetään viedä viimeisetkin miehisyyden rippeet. Nainen ja tuo hänen terapeuttiliittolainen (nainen) yrittävät muuttaa minut kaltaisekseen tunteitaan alati vatvovaksi. Siis naiseksi. Yrittävät varmaankin pistää minut nurkkaan ajettuna ja manipuloituna sopimaan sellaista, jota saan katua jälkeenpäin. Ehkä koko loppuelämäni. En tule suostumaan heidän salajuoniinsa. Piste”.

Kerran erään kurssin lopetussanoiksi miesosallistuja sanoikin: ”Mukavaa, että täällä olleet miehet olivatkin ihan äijiä eikä mitään naisia”. Ainakin  joissakin miespiireissä elää siis edelleen käsitys siitä, että tosimies ei parisuhdekursseille eksy. Vahvana elää myös käsitys siitä, että yksin pitäisi omat sotkut selvittää. Niinhän ovat esi-isämmekin selvinneet kautta historian.  Ei silloin mitään terapioita ollut.

Mutta siis, onko niistä terapioista mitään hyötyä, on se  the kysymys, jota monissa suomalaisissa kodeissa pallotellaan juuri nyt parhaillaan. Aina löytyy joku tutuntuttu, joka aloitti terapian ja tuli hullummaksi vaan ja joku tuntee jonkun parin, jotka kävivät pariterapiassa ja erosivat kuitenkin.

Tässä nyt kuitenkin muutama perustelu niin miehille kuin naisillekin, miksi aika-ajoin olisi hyvä käydä pariterapiassa tai parisuhdekurssilla.

  • aina jos on alkamassa jokin uusi elämänvaihe tai uusi iso projekti, olisi hyvä käydä valmentautumassa tulevaan. Näitä ovat mm. muutto uudelle paikkakunnalle, uuden lapsen syntymä tai adoptio, remontointi- tai rakennushanke, työpaikan vaihto ja muutokset työoloissa, jonkun perheenjäsenen sairastuminen tai läheisen kuolema. Perhe on systeemi ja kaikki uudet muutokset liikuttavat kaikkia muitakin systeemissä mukanaolevia.

 

  • jos riidat ovat jääneet päälle ja ajaudutaan yhä uudestaan samaan negatiiviseen kehään.  

 

  • Jos parin välillä on luottamuspulaa, sairaalloista mustasukkaisuutta, uskottomuutta, väkivaltaa tai päihteiden käyttöä, on ulkopuolinen apu välttämätöntä.

 

  • Tutkimusten mukaan keskimäärin 8 kertaa pariterapiaa auttaa puolisoita ymmärtämään, mistä tämä heidän hankala tilanteensa johtuu ja he ovat löytäneet välineitä riitojen pehmittämiseen ja ymmärrystä  puolison näkemyksille. Tai sitten eroajatukset ovat vahvistuneet, mutta jatkuva vellominen ”ollako vai eikö olla” on saatu päätökseen.

 

  • Monesti parit tulevat keskimäärin 5 vuotta liian myöhään terapiaan. Itsestään ikävät asiat eivät poistu. Yleensä käsittelemättömät vaikeat asiat vain pahenevat käsittelemättöminä.  Kriisi on aina mahdollisuus molemminpuoliseen kasvuun ja myös siihen, että löytää toisen uudestaan. Tai päästää lähtemään.  Kriisiä kannattaa kuunnella.

 

  • Joskus terapiaprosessi voi toki epäonnistua, mutta yleensä ihmiset terapian myötä löytävät enemmän itseään  (ja pariterapiassa toisiaan) sekä pääsevät eroon ahdistuksistaan.

 

Mitään kivaa ajanvietettä terapia ei ole. Terapiaan tullaan, koska on pakko, eikä muuten enää jaksa. Monet kertovat, että jossain vaiheessa terapiaa, koko prosessi saattaa olla niin raskasta, että se vie kaikki mehut. Terapian ohella ei paljon muuta jaksa.  Itsensä tai parisuhteensa ”uudelleen koodaus” on työlästä ja siksi se vie voimia. Kaikki todella tärkeä elämässä onkin yleensä vaikeaa. Ja sen vaivan väärti. Lopulta energiaa vapautuu.

Väitetään, että 1/3 ihmisistä on luonnostaan parisuhdetaitajia ja me loput sitten tarvitsemme jonkinlaista apua. Koska apua on nykyään hyvin tarjolla,  siihen  kannattaa tarttua.

kts. mm. kirkon perheasiainneuvottelukeskukset. http://evl.fi   /perheneuvonta ja http://www.city.fi/yhteisot/blogit/suhdeklinikka/

 

P.S. Pätevän terapeutin on osattava olla molempien parisuhteen osapuolten puolella ja annettava miehen olla mies (ja naisen nainen). Jos näin ei tapahdu, hän ei osaa ammattiaan ja hänestä voi tehdä valituksen.

suhteet rakkaus syvallista
Kommentit (6)
  1. Kiitos Hemuli. Juuri näin. Kammoan minäkin jotain muotteja ”naiset ovat tällaisia ja miehet tällaisia”  ja varsinkin, jos sellaiseen muottiin yritettäisiin terapiassa ängetä. Hyi. Se ei olisi terapiaa vaan manipuolointia.

    Terapian tarkoitus on tosiaan auttaa jokaista löytämään enemmän itseään. Anteeksi, että olin epäselvä.

  2. Vierailija 1, minä myös inhoan sukupuolioletuksia, mutta luulen Minnan tarkoittavan tuolla ”mies saa olla mies ja nainen nainen” -jutulla sitä, että ihmiset ylipäätään saavat terpiassa olla juuri omia itsejään, sen näköisiä miehiä, naisia kuin ovat, myös transsukupuoliset ja sukupuolettomat saavat olla siinä ihmisyyden kokemuksessaan pariterapiassa kuin ovat. Ihmiset saavat tulla pariterapiaan sellaisina ihmisinä kuin ovat, ketään ei pakoteta rooliin, silloin terapeutti ei osaa hommaansa, jos niin tekee.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *