Motoristikirkko
Eilen oli taas se päivä. Motoristit kokoontuivat Liedon kirkon edustalle avaamaan ajokautensa ja pyytämään turvallisia matkoja, suojattua matkaa.
Kirkkoon saavuttiin ristikulkueena. Ensimmäistä pyörää ajoi Joel Hallikainen kyydissään piispa Kaarlo Kalliala. Ja sen jälkeen tuli satoja ja taas satoja pyöriä.
Komeaa se on.
Joka kevät tämä tapahtuma sykähdyttää minua, vaikken alan harrastaja itse olekaan. Kirkkokansa ei ole mitään ihan tavanomaisinta. Että ihmiset tällaisena joukkona haluavat tulla kirkkoon, hiljentyä ja pyytää Jumalan siunausta kesän matkoilleen. Kirkonpenkkinä jokaisella on oma pyörä. Alttaritauluna on Liedon harmaakivikirkko ja korkea taivas, joka tänäkin vuonna sekä kasteli että kuivasi. Niin, ja ylistys soi tietenkin koneita käyttämällä. Ja sen näkee, että se on niin totta monelle.
Piispa rohkaisi motoristeja lähtemään liikkeelle ja rakastamaan. Sama sopii kai meille kaikille. Tuulen tuntua kasvoille ja keveyden tunnetta sielulle ja koko kropalle.
Motoristit lukevat aina myös oman psalminsa:
Tahdon ylistää sinua taivaan ja maan Jumala,
joka olet luonut maailman.
Tahdon kiittää sinua, joka näytät minulle
mäet ja järvet, niityt ja metsät.
Tahdon ylistää sinua,
joka levität sileän tien minun eteeni.
Herra, kun tunnen vauhdin viiman kasvoissani,
vaistoan sinun virkistävän armosi.
Herra, kun minä kiihdytän pyörääni,
tunnen tuulahduksen sinun ikuisuudestasi.
Kun minä näen puitten ja peltojen kiitävän ohitseni
iloitsen elämästäni.
Kun minä annan moottorini laulaa,
päästän elämäniloni valloilleen.
Herra, minä kiitän sinua nuoruuteni ilosta.
Kuitenkin Herra, kun ajan huomiseen, niin en tiedä,
näenkö enää iltaa.
Herra, varjele minua onnettomuudelta ja vaaralta.
Suojele minua tiellä ja
varjele minun nuoruuteni kuolemalta.
Herra, minä tahdon ylistää sinua raikkaassa vauhdin viimassa,
niin kauan kuin minä olen vielä nuori.
Ja iloa päivään kaikille äideille ja äitien lapsille!
Osan kuvista on ottanut Liedon seurakunnan tiedottaja Johanna Hörkkö-Granö.
Oi, oi mikä tarina!
Hieno!
Istuin ratikassa hiljaisella viikolla menossa keskustasta soittamaan Länsi-Pasilan kappelille. Vastapäätä istui keski-ikäinen mies avaamattoman kaljapullon kanssa. Mies avasi pullon, otti huikan – sitten vei melkein täyden pullon roskiin, otti baseball-takin taskusta kirjan ja rupesi lukemaan. Kirja oli Motoristiraamattu, kannessa luki TÄSSÄ ON TIE.