Muista minua
Yritän aloittaa keskustelua vanhojen sukuvalokuvien kanssa.
En ole koskaan tavannut isoisääni. En ole voinut tutustua häneen,
mutta jotain ihmeellisen tutun tuntuista hänen katseessaan on.
Ovatkohan ajatuksemme olleet lainkaan samanlaisia?
Katseleekohan kukaan minun valokuviani, kun minuun ei enää voi tutustua?
Matteuksen aiemmat sarjakuvat:
Virsikirjan lehdillä
Matteuksen evankeliumi
Älä liikaa murehdi
Kuinka oppia lukemaan
Kengät pois!
Värit alkavat soida
Omannäköiset häät
Vahva, viisas ja jalo
Miksi tulin taas tänne?
Perunasalaattia
Harhaoppeja
Samanmielistä päiväkahviseuraa
Jumala loi naisen
Unettoman iltarukous
Mitä kertoa riitelevästä kirkosta?
www.matteuspentti.com © Matteus Pentti 2012
Kommentit (2)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.
Kävin juuri yksi päivä kirpputorilla. Yhdessä myyntihyllyssä vanhojen peltipurkkien, mummokenkien ja virkattujen patalappujen keskellä oli vanha yksinäinen ylioppilaskuva. Siitä tuli jotenkin surullinen olo.
mummoni perinnöstä vaadin itselleni vanhat valokuvat. minä katselin niitä usein mummon kanssa ja hän kertoi tarinoita niissä näkyvistä ihmisistä. en mä niitä tarinoita enää muista, lähinnä vaan sen, että aina lopuksi tuli, ”mutta sekin kuoli jo aikoja sitten”. itse dokumentoin kaikenlaista lapsilleni, toivon kai jättäväni jotain pysyvää jälkeä niille vuosille kun minua ei enää ole.