Onko meillä taas noodeleita?
Ystäväni kertoi perheenäidistä, joka suunnittelee aina viikon ruokalistan etukäteen. Lauantaina käydään kaupassa ja ostetaan kaikki valmiiksi. Jokaisella lapsella on kokkausvuoro ja sitten syödään mitä on suunniteltu. Ollapa yhtä tehokas ja järjestelmällinen.
Minä olen mennyt ”lähiruoka-luomu-kaikki-pitää-olla-itse-tehtyä” -ihmisestä tämmöiseksi noodelinkeittäjäksi. Kun haen lapsen päiväkodista ja saavumme kotiin klo17 on kaikilla jo kiljuva nälkä: minulla ja lapsilla. 3 minuutin ruuanvalmistus sopii hyvin siihen hetkeen.
Tänään löysin blogin, joka antoi uskoa ja toivoa. Poikamiehen herkkuruoat. Esim. kilpikonnaburgeri tuntui koskettavammalta synninpäästöltä kuin aikoihin kirkossa. Kananugeteilla ja nakeilla täytetyn mikropizzan kautta Jumala tuntui kuiskaavan: annan anteeksi jokaisen valmisruokaateriankin.
Jännä yhteensattuma, että työkaveri linkkasi juuri tänään minulle tuon saman poikamiehen ruokablogin. Kilpikonna on ehdottomasti ruokalistalla joku ilta.
😀 Ei sentään. Vaikka voisi tulla tarpeeseen. Sposoroitu tarkoittaa, että tämä ei ole Lily:n toimituksellista sisältöä, vaan blogista vastaa Ev.lut. kirkon verkkotyö.