Onko sinusta ekojeesukseksi?
Tämän kissaeläimen ekologinen tassunjälki on pieni.
Kirjoitin kesällä dyykkaamisesta. Dyykkaan aivan liian harvoin tositarkoituksella. Tarkoitan, että jos pihan roskalavalla sattuu olemaan jotain mielenkiintoista, nappaan sen kyllä mukaani, mutta lähdenkö vartavasten kiertämään kauppojen roskiksia ja taloyhtiöiden pihoja? Harvemmin.
Viikon päästä laskiaisen jälkeen on tuhkakeskiviikko, mistä alkaa kristillinen paastonaika ennen pääsiäistä. Paasto on epämukavuusalueelle menemistä, itsensä haastamista. Ekopaasto on paasto, jossa haastetaan omia kulutustottumuksia. Minä olen jo kasvissyöjä, kierrätän kaikki jätteeni, mietin yleensä hankintojeni eettisyyttä, kuljen lähinnä julkisilla ja olen muutenkin peruskaupunkihippi.
En minä mikään ekojeesus ole, aina on varaa parantaa toiimintaansa ympäristön ja eettisyyden eteen. Ajattelin, että tämän vuoden paastostrategiani on käydä ainakin kerran viikossa dyykkaamassa tositarkoituksella. Ruokaa, lehtiä, sisustusjuttuja, ehkäpä lähinnä jälkimmäistä, metsästän roskalavoilta aarteita.
Facebookissa on sivuja, joilla ilmoitetaan eri kaupunkien roskalavoista kuvien ja kuvailujen kera. Aion tsektata suositukset ja postata itse ilmoituksia löytämistäni lavoista. Jos löydän jotain huikeaa, mitä en itse tarvitse, mietin, josko voisin ilahduttaa tarvitsevaa ystävääni löydölläni.
Ylhäällä kuvassa oleva pantteri – vai mikä lie kissaeläin – on yksi kotini katseenvangitsija. Se on yksi rakkain ja upein roskalavalöytöni. Täysin ehjä ja moitteeton oli löytyessään. No, oli sille piirretty jalkojen väliin kirkkovene, joka ei lähtenyt edes asetonilla pois, mutta mitäpä tuosta. Kristillistä symboliikkaa. 😉
Otatko haasteen vastaan ja teet pienen tai suuren ekologisen korjausliikkeen tuhkakeskiviikosta pääsiäiseen 40 päivän ajan?
Hemuli
Dyykkaan lähikaupan biojäteroskiksista ruokaa. Ilahdun usein kun kaupan työntekijä on kerännyt parhaat ruuat pahvilaatikkoon jonka on jättänyt näkyville, säästäen minut roskikseen sukeltamisen vaivalta.
En tunne ketään dyykkaajaa joka jaksaa vaivautua penkomaan talonyhtiöiden roskiksia, koska niistä löytyy vain ruuantähteitä ja pakkausjätettä. Annanpa vinkin: jäteasemien elektroniikan keräyspiste. Sieltä löytyy käsittämättömän usein toimivia kodinkoneita. Tietokoneita joiden ainut vika on ohjelmistovika tms. Usein parhaat dyykkauskohteet on lukittuja tiloja, jolloin sisälle meno on tiukimpien vartijoiden mielestä murtautuminen, mutta muut työntekijät ovat ymmärtäväisempiä
Kiitos vinkeistä!
Juu. Mietin silti, miten nämä ”ulkoiset” paastoamisen muodot vievät ihmistä lähemmäs Jumalaa? Luin joskus hyvän kirjoituksen (oisko kirjoittaja ollut Helena Paalanen..?) siitä, miten me kristityt keskitytään hehkuttamaan omia paastokeinojamme sen sijaan, mikä paaston sisimmäinen tarkoitus on (siis se Jumalaa lähemmäs meneminen). En tarkoita, etteikö elämäntavoissakin olisi parantamisen varaa, mutta onko se varsinaisesti kristillistä paastoa…?
Oisko tämä Helena Paalanteen kirjoitus?
Olen samaa mieltä kanssasi, mutta on minulla toinenkin näkökulma. Omasta paastosta kertomisella voi olla moniakin syitä, esimerkiksi, että haluaa muistuttaa kristillisestä paastosta, sen olemassaolo kun on unohdettu, ja tilalle otetaan muita paastoja (jotka eivät ole mitnekään huonompia, mutta joku saattaa ilahtua, kun muistaa vanhan kulttuuriperinteen).
Toisaalta paastosta kertomisen tarkoitus voi olla helpottaa itseään pitämään kiinni siitä pienen sosiaalisen paineen avulla. Paastoamisen monien muotojen esittely voi olla myös inspiraatioksi muille.
Minä en itse niin välitä nöyryyden ajatuksesta, että kaikki itsensä esille nostaminen olisi leuhkimista tai itsensä esittelyä. Ennemminkin ajattelen, että se on parhaimillaan yhteisöllisyyttä ja rehellisyyttä muiden edessä. Nöyryys on hyvä, mutta kohtuu siinäkin – sitäkin voi tulla tekopyhää, jos ihmiset yrittävät suorittaa nöyryyttä, paremoi olla rehellisesti sitä mitä on.
Mitä tulee paastoamiseen Jumalaa lähemmäksi pääsemiseksi, niin siihen on kullakin keinonsa. Itse näen, että esimerkiksi kulutustapojen muuttamisella paastonajaksi, voi olla merkittävä hengellinen vaikutus, kun huomaa, miten vaikeaa/ helppoa muutos voi olla, miten se voi avata uusia ovia, huomaa, mitä todella tarvitsee ja mitä ei – minusta juuri muutoksen, tarvitsemisen ja uusien mahdollisuuksien aukeamisen huomaaminen on lähemmäs Jumalaa pääsemistä, asiat kirkastuvat, kun irrottaa totutusta.
Oli juuri tämä kirjoitus.