– Bussissa kaksi teinipoikaa keskustelivat siitä, miksei elintenluvutus ole automaattista. Siis sitten kun on kuollut. Niin, että miksi siitä pitää tehdä erikseen sopimuspaperi, joka saattaa jäädä tekemättä. Niin,  vaikka vainaja ei missään nimessä olisi vastustanut omien elintensä luovutusta – kun ei niillä enää kuolleena mitään kuitenkaan tee.

– Nuoria kannattaa kuunnella. Siinä yksi elämänviisaus, josta en aio luopua.

– En valitettavasti päässyt eilen paikalle kummityttöni ylioppilasjuhliin. Harmittaa. Lähetin hänelle kirjeen, jossa onnentoivotusten lisäksi halusin kirjoittaa joitain ajatuksia elämästä.  Vaikka toisen puolesta ei voi elää tai tehdä ratkaisuja, niin ajattelen, että jotakin elämän puolivälissä (todennäköisesti?) oleva kummitäti voi jo sanoa elämästä.  

– Nykyään huomaan ajattelevani aika paljon kuolemaa. En siten, että  ajattelisin kuolevani pian (vaikka sekin mahdollisuus käy aika-ajoin mielessä, eihän sitä voi tietää). Varsinkin isoja ratkaisuja miettiessäni, pohdin asiaa lopusta käsin. ”Mitä kuolinvuoteella mahdollisesti ajattelen, jos en tartu tähän haasteeseen? Tähän elämäntapamuutokseen? Millaiseksi elämäni muotoutuu, jos en yritä ajatella tätäkin haastetta ja kivenmurkaletta vähän positiivisemmalta kannalta? Mitä Jumala yrittää minulle sanoa tämän haastavan tilanteen kautta? Mitä voin siitä oppia?  Jos nyt valitsen tämän polun tuon sijaan, millaisena elämäni lopusta käsin näyttäytyy?`” Hautajaisista kirjoitti täällä tällä viikolla myös Juudit.

– Kuolema ja elämä kuuluvat yhteen. Vielä meillä jotka täällä vaellamme on aikaa vaikuttaa vaikka mihin.

– Elämä on nyt. Vain nyt kukkivat omenapuut. Vain nyt niistä voi vaikuttua.

–  Omenapuun kukat ovat säälittävän vähän aikaa omenapuun kukkia. Ja samalla ne ovat kaiku ikuisuudesta, tuonpuoleisuudesta, jossa omenapuun kukat eivät koskaan lakastu.  Omeanpuun kukat ovat niin kaihoisan kauniita, etteivät ne voi koskettaa sisimpää sillä tavalla, jos ne eivät ole viesti taivaasta. Niin minä olen ne kokenut.

– Elämä on kaunis, hauras ja hetkellinen.  Onnellinen. Niin kuin omenapuun kukat. Niin kuin nuori vastavalmistunut,  jonka syntymän muistan kuin eilisen päivän. Hän, joka hetki sitten oli nupullaan ja on nyt avautunut kukaksi.  Hän joka tänään saa aidosti olla saavutuksistaan onnellinen.

Onnea  uudet ylioppilaat ja kaikki vastavalmistuneet!

– Minna T.

– Kuvat: Minna T.