Typerä ihminen, kärsivä koira, kannattava bisnes

Sain uuden ystävän ja perheenjäsenen. Sen nimi on Lumous ja nimensä mukaisesti se on jo lumonnut minut.

lumous.jpg

Lumous, kultainen husky 

 

Koiran ostamista harkitessa uppouduin ajatuksia ja tunteita herättävään aiheeseen: koirien jalostukseen. BBC:n kaksi hienoa ja kauheaa dokumenttia sairaaksi jalostetuista koirista eivät ole vapaasti netistä saatavina, mutta MOT on tehnyt oman versionsa aiheesta. Myös monista blogeista löytyy asiaan liittyvää tietoa. 

00-years-of-breed.jpg

Rotuja ennen ja nyt. Käyttötarkoituksen mukaan erilaiseksi jalostettujen koirien jalostusta on nyttemmin jatkettu vain ulkonäköä ajatellen.

 

Terveimpiä ovat rodut, joilla on selvä käyttötarkoitus kuten suomenajokoirat, siperianhuskyt tai norjanharmaahirvikoirat. Muita terveitä rotuja ovat sellaiset, joissa ei ole menty mihinkään äärimmäisyyteen. Sen sijaan kaikki liioitellut rodut ovat usein liian sairaita nauttiakseen elämästään täysipainoisesti ja pitkään. Lyhytnaamaisten koirien kuten bulldoggien tai kiinanpalatsikoirien on vaikea hengittää. Ne ovat kokoajan tukehtumaisillaan (vaikka omistajiensa mielestä tohina ja kuorsaus ovat suloisia lajityypillisiä piirteitä). Hyvin pienillä roduilla kuten kääpiövillakoirilla on suuri vaara, että polvinivelet menevät pois paikoiltaan. Hyvin suurilla koirilla kuten berninpaimenkoirilla taas on selkä- ja lonkkavikoja. Karvattomat koirat ovat geenivirhe. Ne syntyvät ilman normaalia vastustuskykyä ja ovat siksi hyvin hauraita. Esimerkiksi niiden hampaat ovat vaarassa tippua suusta, mutta silti koiria myydään ja ostetaan tuhansilla euroilla. Saman pentueen karvalliset pennut maksavat vähemmän. Suurisilmäisten koirien silmät tippuvat herkästi päästä. Tarkasti tietyn väristen koirien kuten dalmatialaisten geenipohja rapautuu, koska ”oikeanvärisiä” koiria on niin vähän.

 

images4.jpg

Ihopoimulliset koirat kuten shar peit kärsivät pahoista infektioista.
Tämän erittäin sairaan rodun kaikkien pentujen silmät pitää ommella auki.

 

 

cava.jpg

Cavalierkingcharlesinspanieleiden aivot eivät mahdu niiden kalloon.
Se aiheuttaa sietämätöntä kipua ja kohtauksia. 

 

 

unknown_1.jpg

Olennaisesti sairaampi -sivustolla kerrotaan miksi kenenkään ei pitäisi ostaa englanninbulldoggia.
Rodun jalostus on jo eläinrääkkäystä. 

 

1374044_10151692792918173_1550878642_n.jpg

Oma lukunsa on omituinen mieltymys saksanpaimenkoiriin, joilla on laskeva perä. Näillä koirilla on usein käytöshäiriöirä, koska ne ovat niin kipeitä. Kun ihminen koskettaa koiran kipeää lonkkaa, koira yhdistää kivun ihmiseen ja muuttuu aggressiiviseksi kivun aiheuttajaa eli ihmistä kohtaan. Laskevan perän ”kauneuden” oivalsi legendan mukaan ensimmäiseksi Adolf Hitler, jonka ajatuksissa oli muutakin päivänvaloa kestämätöntä. Tästä perinteisestä palveluskoiralajista ei meinaa löytyä enää tarpeeksi hyvärakenteisia ja tervepäisiä koiria, jotta poliisit ja muut ammattikunnat voisivat käyttää niitä. 

 

Jotkut koirarodut eivät voi enää paritella eikä synnyttää ilman ihmisen apua ruumiinrakenteensa vuoksi. Syynä kaikkeen tähän hulluuteen on paitsi kasvattajien sokeus tai tietoinen julmuus niin ihmisen kieroutuneeksi muuttunut halu hoivata. Ihminen tuntee itsensä tärkeäksi, kun eläin on täysin hänen armoillaan. Myös ns. normaalin näköisissä koirissa voi olla lukuisia sairauksia niiden sisäsiittoisuuden vuoksi. Sisäsiittoisuutta kutsutaan hienostelevasti linjajalostukseksi, vaikka kysymys on ihan suoraan sanottuna sukurutsasta. ”Yksi merkki suuresta sisäsiittoisuudesta on pentueiden pienentyvät koot”, toteaa palkittu eläinlääkäri Marjatta Snellman. ”Lopulta luonto vie pidemmän korren, mutta sitä ennen toivon, että ihmisen luonnonsuojeluhenki herää. Ettei viimeisen koiran tarvitse olla raunio, joka ei kykene elämään.” Osa eläinlääkäreistä on Snellamanin kanssa samaa mieltä, osa taas toimii ulkonäkötuomareina koiranäyttelyissä ja ovat muutenkin liian sisäpiirissä voidakseen kritisoida julkisesti. He ovat enemmän kasvattajan kuin koiran asialla.

 

Kun olet ostamassa koiraa: tiedosta ongelma, ota selvää, kysy vaikeita kysymyksiä, älä usko sokeasti kasvattajaan, älä usko rotuyhdistykseen sen koommin, älä edes kennelliittoon. Kaikki ajavat omia etujaan eikä juuri kukaan koiran. Ehkä pahin mahdollinen virhe on ostaa rekisteröimätön ”rotukoira”, sillä silloin et voi tietää koirien sukusiitosprosenttia, et perinnöllisiä sairauksia etkä varmuutta siitä, ettet tule osallistuneeksi pentutehtailuun. Toki sekarotuisiakin voidaan tehtailla, mutta niistä ei saa sellaisia rahoja kuin väitetyistä rotukoirista. Tilanne ei ole monien rotujen osalla _vielä_ toivoton. Kurssi voidaan muuttaa. Rotujen ulkonäkövaatimuksia pitäisi nopeasti ja paljon laventaa nykyisestä. Yksi mahdollinen ja epäilemättä paras ratkaisu olisi poistaa nykyisenkaltaiset rodut ja luokitella koirat vain muutamaan perusrotuun. Koirat kuuluisivat käyttötarkoituksensa mukaan paimenkoiriin, noutajatyyppisiin koiriin, vahtikoiriin, vinttikoiriin, rottakoiriin jne. 

 

Itkettää ihmisen tyhmyys, turhamaisuus ja ahneus. Menetän aina uudestaan uskoni ihmisiin eläinten kärsimysten vuoksi. Tässä kiteytyy ihmisen julmuus hyvin konkreettisesti: ei tarvita sotaa, nälänhätää tai muuta ihmisen elinmahdollisuuksia kapeuttavaa syytä, jotta ihminen kykenee aiheuttamaan kärsimystä toiselle elävälle olennolle. Miten itseään koiraystäviksi kutsuvat ihmiset voivat kasvattaa, myydä ja ostaa eläimiä, jotka ovat liian sairaita voidakseen elää hyvän ja koiramaisen elämän?

 

Ihmisen suuruuden mitta on siinä, miten hän kohtelee heikompaansa. Oli suojelua tarvitseva sitten lapsi, sairas, vanhus, vammainen tai eläin. 

 

Mirka Maaria

Lisätietoa esimerkiksi näiltä sivuilta:

http://www.jyu.fi/viesti/verkkotuotanto/tutkiva/jutut/artikkeli_003.shtml

http://www.animalia.fi/animalia-toimii/animalia-lehti/lemmikkieläinten-jalostus

http://files.kotisivukone.com/heti.tarjoaa.fi/tiedostot/artikkelit/2011/terveen_ja_toiminnallisen_koiran_jalostus_menna.pdf

 

Suhteet Oma elämä Terveys Raha

Tällä viikolla: Kuudet hautajaiset

WP_20140510_13_10_14_Pro20140510193538.jpg

Keminmaan kirkko

Luit oikein: Tällä viikolla minulla on ohjelmassa kuudet hautajaiset. Tämän kuun aikana olen ollut jo viisissä. Kesätöissäni kanttorin sijaisena siis.

Koko elämäni hautajaisten määrää en tiedä –  aloitin kanttorin sijaisuudet ja viikonlopputyöt pitopalvelussa jo yläasteen aikana.

Sellaisissa ympyröissä sitä kehittää säännöllisesti aivan omalaatuisia pohdinnan aiheita. Kuten että ”Toivoisinko että hautajaisissani olisi mieluummin kolme kuin yhdeksän sataa vierasta?” ”Ketä/mitä varten kukkalaitteet ovat?” ”Onko Albinonin Adagio kaunis kappale?” ”Kuinka paljon oikeastaan voin vaikuttaa siihen, mitä tai miten minusta puhutaan hautajaisissani?” Tai ”Miten vakuuttaa vieressä istuvalle, poispääsyä toivovalle vanhukselle, että hänen jatkuva sairastamisensa ei ole Jumalan rangaistusta hänen pahoista teoistaan?”

Kaikissa hautajaisissa, joissa olen ollut, on ollut jotain kaunista. Ehdottomasti jotain peruuttamatonta, mutta samalla jotain sellaisesta käsittämättömästä jatkumosta että pois on lähdettävä ja uudelle tehtävä tila. Ja että kauan taas se uusi kestää, sitä ei voi tietää eikä siinä ole mitään järkeä eikä logiikkaa. Kuolemaan liittyy useinmiten yhtä aikaa erittäin epäinhimillisiä ja ehdottoman inhimillisiä piirteitä.

IMG_0799.JPG

 

Ilokseni olen huomannut etten ainakaan vielä ole turtunut toisten surulle. Joskus kyllä tuntuu että niin olisi helpompaa, mutta ei se ainakaan tähän mennessä ole estänyt työni tekemistä. No, onko runsaasta hautajaiskokemuksesta sitten jotain hyötyä?

Eräällä tavalla ehkä. Hautajaiset ovat yllättävän hyvä paikka tarkistaa omia tavoitteitaan ja arvojaan. Muistelmia kuunnellessa sitä ihan huomaamattaan arvottaa toisen tekemisiä – arvostaa toisia saavutuksia enemmän kuin toisia, halveksii joitain. Onneksi olen kanttori, enkä pappi, eikä minun tarvitse pelätä, että lausuisin jotain tahditonta.

Jossain vaiheessa ajattelin, että hautajaisten lisääntyessä kallistuisin koko ajan enemmän carpe diem-elämän kannalle. Niin on käynyt, mutta yllätyksekseni hyvin eri tavalla kuin ajattelin. Aiemmin liitin siihen vahvasti ajatukset hetkissä aloitettavien projektien lyhytkestoisuudesta ja valmiiksi saamisen tärkeydestä. Ne ovat häipyneet pois. Hetkeen saa tarttua, mutta hetkessä voi aloittaa myös projektin, jonka loppua ei pysty edes aavistamaan.

 

InstagramCapture_b848a4e3-8342-4fcb-897e-48b83417b282_jpg.jpg

Kuokkalan kaunis kirkko Jyväskylässä

Henkilökohtaisia keinojani selvitä viikosta niin, etteivät hymylihakset unohda tehtäväänsä, on säännöllinen liikunta, erityisesti ulos- ja metsäänmeno, musiikki (tätä kirjoittaessa jäin kuuntelemaan erilaisia versioita siitä Adagiosta) ja ehdottomasti ympärillä olevat ihmiset. Viime viikolla oli monia Hyvien Ihmisten Juhlahetkiä, elämän kirjo on huikaisevan kaunis! Sen saman ihmeellisen kirjon jaksaa nähdä hautajaisissakin kun sitä niiden välissä saa ihmetellä lähellä olevien, elävien ihmisten kanssa.

Varjossa ei valon lähdettä nää, mutta valosta varjokin kertoo.

-Juudit

Suhteet Oma elämä Musiikki Syvällistä