Kuuntelen Radio Vegaa jo toistamiseen tällä viikolla. Solistit ja biisit ovat tuntemattomia. Etupenkillä matkustavat sanovat jotain ruotsiksi toisilleen, mutta vaihtavat automaattisesti suomeen kun minäkin olen saanut turvavyöni kiinni.   

Työpaikalta löytyneet saman kotikaupungin kimppakyytiläiset ovat ihme. Taivaan lahja. Sama työpaikka, sama kotikaupunki, eri kieli, eri kulttuuri, samakin kulttuuri.  Paljon yhteistä. Ja sitten jotain, jossa en ihan ole mukana, mutta joka kiehtoo.

Aamulla on vietävä lapset hoitoon ja sumplittava jo illalla missä nähdään ja kenen autolla mennään. Heilläkin on ollut lapsilla silmätulehdusta. Ukrainan tilanne huolestuttaa meitä kaikkia ja käymme aaumuisin uusimman tilannekatsauksen läpi. Yhtäkkiä minua on alkanut kiinnostamaan maailmanpolittiinen tilanne.  He tietysti paastoavat, minäkin yritän. Paasto on tärkeä osa kristinuskon perinnettä. Me kaikki myös ekopaastoamme. Siksihän me muun muassa matkaamme yhdessä.

He bloggaavat täällä ja minä täällä näin, missä nyt olenkin.

Onneksi uskalsin laajentaa elämääni hieman mukavuusalueeni ulkopuolelle.  Tämä moniuloitteistuminen ei vaatinut kuin yhden puhelinsoiton ja esittäytymisen. ”Hei, mä oon Minna. Meillä on melkein sama työmatka, voisko kimppakyytiä harkita?” Olisivathan he voineet toki kieltäytyä moniin syihin vedoten.

En ole vielä kertonut, että ekopaastoilun ja matkojen edullisuuden lisäksi heidän seuransa on minulle myös juurimatkailua. Mitä jos olisinkin kuunnellut Radio Vegaa aina? (Jos olisin suomenruotsalainen tietäisin, kuinka kauan sellainen radiokanava on ollut. Ei varmaan aina?) Näin pääsen aavistuksen sukuani lähemmäksi. Kuollutta äitiäni lähemmäksi. Sellaista ei kai oikein voi sanoa kimppamatkustelun motiiviksi ensikättelyssä? Voin olla vähän outo, mutta en halua esittäytyä outous edellä.

Korvani nauttivat ruotsinkielen kuulemisesta. Saisivat puhua enemmän ja olla vaihtamatta suomeen minun takia.  Det låter så vackert och mjukt och varmt. Sellaiseen vuosien takaiseen tuttuun sorinaan voi hetkeksi jopa nukahtaa, tai ainakin ottaa tupluurit.

– Minna T.